maanantai 30. elokuuta 2010

kotipuuhia




Eilen otin karkulaiset pois ja laitoin satulan tilalle. Kertun mielestä se oli ihan mahdottoman hauskaa! Aina kun nitojasta kuului kova pamaus, alkoi Kerttu kikattaa ihan hillittömästi. Hassu vauva! 
Tänään olen totutellut uuteen, rauhallisempaan tunnelmaan keittiö-olohuoneessa ja tykännyt aika paljon. Kattolamppu pitää vielä siirtää ja siihen tarvitaan Jaakkoa. Minun pituus ei riitä tikkaillakaan. Ja huomaatteko, että viherkasvini kukoistaa. Se toinen joutui yläkertaan arestiin kun alkoi nuokuttaa lehtiään. Ajattelin, että se saisi siellä enemmän aurinkoa. Näyttää kyllä siltä, että sen ahdinko on vain syventynyt.
Illemmalla juotiin teetä ja puhuttiin afrikasta. Kiitos ihanasta seurasta ja tuliaisista Hanna, mennään pian föri-safarille! 

loma jatkuu jee





Ei mun koulu alkanutkaan vielä, jippii! Pari viikkoa aikaa tehdä vaikka mitä. Ainakin kirjoitan kirjeitä (kiitos vastauksista, saatte postia heti kun ehdin ja maltan istua pöydän ääreen!), pesen ikkunat, soseutan ja pakastan, käyn kahvilla ja kakulla (saa tulla mukaan ken tahtoo!) ja varmaan on jotain muutakin tehtävälistalla mitä en nyt vaan muista. Tänään leivon piiraan ja saan kivan vieraan (tahaton, mutta hauska riimipari).

Aijjuu, onko joku menossa viikonloppuna Habitareen? J ei jostain syystä ole kovin innostunut, mutta ihan mielelläni viettäisin päivän aikuisseurassa. Niin ja onko jollain kokemusta habitare+lastenvaunuista?


Viimeiset kuvat Suomenlinnasta. Kuvia olisi vielä vaikka kuinka, mutta ehkä nyt on aika kaivaa kamera taas esille.

lauantai 28. elokuuta 2010

kiitos


RuusuLiisalle kiitos tästä!

Seitsemän sekalaista asiaa minusta...
  1. Minua surettaa jo nyt, että kun muutamme pois Turusta, en voi enää ajaa förillä joen yli.
  2. En pidä siitä, kun suihkun jälkeen jalkapohjiin tarttuu hiekkaa ja pölyä.
  3. Olen ujo ja esiintymiskammoinen, mutta kun olen opettajana luokan edessä, kaikki arkuus katoaa.
  4. Olen huono pilkkusäännöissä. Edellistä lausetta mietin kauan ja päätin sitten olla välittämättä. Asia tulee selväksi, vaikka pilkut ovat väärillä kohdilla. (No tietty opena oon sitten tosi tarkkana näiden kanssa)
  5. Olen käsiala-neurootikko. Joskus kirjoitan luentomuistiinpanot uudestaan, jos käsiala näyttää kamalalta. (Käsialan ei kuitenkaan tarvitse olla siistiä. ) Myös paperin ja kynän täytyy olla tietynlaisia. Mieheni kirjoittaa vain ja ainoastaan tikkukirjaimilla ja se on minusta aika hassua.
  6. En ymmärrä mitään talousasioista..Ja tästä syystä suhtaudun niihin kai liiankin huolettomasti.
  7. Aikaisemmin en seurannut urheilua ollenkaan. Nykyään tiedän jo jotain. Minusta se on kiva, että J on vähän kiinnostunut minun sisustus-, neulomis- yms puuhista ja minä voin jutella ja vähän seuratakin urheilua hänen kanssaan.

Tämä pitäisi nyt antaa seitsemällä bloggaajalle eteenpäin, mutta en osaa millään päättää. Siispä annan tämän kaikille blogeille, joita luen. Kaikki ihania ja kauniita, piristätte jokaista päivääni, Kiitos!


perjantai 27. elokuuta 2010

paperia




Siivosin kaappeja muutama viikko sitten ja löysin laatikollisen kirjeitä, kortteja ja lappusia. Oli kirjeitä ystävältä, ihanilta tuoreilta kakkosluokkalaisilta, syntymäpäiväkortteja ja kauppalappuja. Yksi ihanimmista pinoista syntyi minun ja J:n kirjeenvaihdosta armeijan ja eri kaupungeissa asumisen ajalta. Lappuset ja paperit on ihania. Kun eilen heräsin päiväunilta, oli puhelimeeni liimattu lappu "Kahvi ladattu <3". Keittiökaapin sisäpuolelta löytyy sydän post-it, jossa lukee "Olet ihana". 

Tykkään kirjeistä ja korteista. Postin hakeminen on joka päivä pieni ohjelmanumero. Harvoin tulee mitään oikeasti kivaa, mutta aina ilmassa on pientä jännitystä. En osaa kai vielä olla kamalan masentunut ja ahdistunut laskuista, joita postilaatikkoon tipahtaa. 

Kaapista löytyneitä kirjeitä selaillessani tuli mieleen sellainen ajatus, että olisipa mukavaa alkaa taas kirjoittaa ihan oikeita kirjeitä. Että tämä on nyt tämmöinen kirjeenvaihtoilmoitus. Äiti, vaimo, opiskelija ja kohta-ope hakee kivaa ja mukavaa kirjeenvaihtotoveria stressittömään kirjoitteluun ja kortitteluun. Jos tykkäät kirjoittaa ja liimata tarroja paperille, niin laita osoitteesi minulle s-postiin outi.vesala(a)gmail.com. 

(kuvat Suomenlinnasta)

keskiviikko 25. elokuuta 2010

tänään





Tänään... 
...valitsin kahdet silmälasit. Vein kengät suutarille ja kävin apteekissa. Join kolme kuppia kahvia, yhden niistä kampaajalla. Ostin uusien hiusteni väristä kynsilakkaa ja lakkasin kynnet. Kävin torilla ja laitoin omenat narulle kuivumaan. Pakastin parsakaalisosetta ja maustoin jugurttia omenalla, kanelilla ja kardemummalla. Tein toista kertaa elämässäni punajuuriruokaa. Uunissa hautui punajuurivuohenjuustopaistos. Minusta se oli taivaallisen hyvää. Miehen mielestä se oli muuten hyvää, paitsi punajuuri. Puhuin puhelimessa ystävän kanssa pitkästä aikaa. Neuloin toisen kerän noroa, enää yksi jäljellä ja sitten huivi on valmis. Lankoja ja ideoita kyllä riittää, sillä eksyin tahallani viime viikolla Menitan outletiin Soukassa. Hyvin vaarallinen paikka! 


Hyvä päivä!

(Kuvat Suomenlinnasta)

tiistai 24. elokuuta 2010





Aamuyöllä ihastelin taivasta, joka muuttui vaalenpunaisesta koralliin. Tämä loppukesän valo on ihmeellinen. Ei yhtään niin raaka kuin keväällä. Paljon lämpöisempi, matalampi ja vinompi. Pidän siitä ja pidän syksystä. 
Tänään on koko päivän tihkunut vettä. Oli ihanaa laittaa sadehousut ja -takki päälle, tykkään siitä kankaan kahinasta. Ja voi miten tykkään Kertusta myssy päässä ja villatakki päällä. Joka päivä ääneen ihmetellään, että miten joku voi olla noin ihana ja että se on ihan meidän ikioma.
Näissä kuvissa on sitä valoa ja onnea. 

maanantai 23. elokuuta 2010




Viimeinen viikko lomailua. 
Olen tässä kypsytellyt yhtä opiskeluihin liittyvää päätöstä, joka tuntuu suurelta, mutta tekee olon kevyeksi.  Se se kai on tärkeintä, että on hyvä olo ja hyvä olla. Tällä viikolla käydään hakemassa uudet tarrat kortteihin (kuudennet sellaiset, kääk) ja haetaan kirjastosta luettavaa. Tahti muuttuu, mutta haluan edelleenkin pitää sen tällaisena, leppoisena. Nyt viimeistään pitäisi opetella tekemään asiat ennen viimetinkaa. 

Tämän voimalla jaksaa tentteihin lukea:

BANAANILEIPÄ

Tee 1 ½ kertaisena, niin sopii hyvin uunipellille!

100g voita ja 2,5dl sokeria hierotaan yhteen.
(Itse käytin tavallisen lisäksi ruskeaa sokeria.)

Lisää seokseen kaksi munaa yksi kerrallaan.

Sekoita yhteen 3dl jauhoja (itse korvasin osan vehnäjauhoista spelttihiutaleilla), 1,5 tl leivinjauhetta, vaniliasokeria ja 0,5 tl suolaa.
Lisää jauhoseos edelliseen.

Muussaa 2-3 banaania + kahvikupillinen (tai sen verran kuin kaapista löytyy) pähkinärouhetta/mantelirouhetta/taloussuklaata tms.

Lisää banaanimössö edellisiin. Jos taikina on kamalan paksua niin lisää siihen vähän (noin 4 teelusikallista) maitoa/kermaa/mehua.

Kippaa ja levittele taikina uunipellille. Paista 250 asteessa noin 15min.


Älä säikähdä, ei sen kuulukkaan nousta kovin korkeaksi. Oma leipäni taisi olla n. 1,5cm korkea.

Tämä on siitäkin kiva ohje, että mukaan voi heitellä kaikenlaista ja laittaa sen verran banaaneja kuin pöydälle on jäänyt. Säilyy pehmeänä ja mehukkaana ihan pöydälläkin folioon käärittynä, voi pakastaa ja on kuulemma erinomaista retkievästä - suoraan pakkasestakin mukaan otettuna.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

moi taas!




Ollaan kotona taas. Vietettiin tosi kiva viikko pääkaupunkiseudulla, retkeiltiin vaikka missä ja tehtiin vaikka mitä. Kuvia sieltä ja täältä tulossa ensi viikolla. Onneksi kamera meni rikki vasta reissun puolivälissä. (voi itku!)

Nämä kuvat täältä kotoa ja jo pari viikkoa vanhoja. Kertun eka peruna ja syysvaatetta, mimmi kasvaa hurjaa vauhtia!

perjantai 13. elokuuta 2010

eilen illalla






Jos oli eilen risotto ja kaffe hyvää niin kyllä oli iltaseurakin! Käytiin katsomassa taiteiden yön designmyyjäiset, juotiin kahvit ja syötiin omppupiirasta. Sitten käveltiin kortteleita ympäri ja puhuttiin vaan. Puheenaiheina muun muassa elämän epäreiluudet ja se kuinka kiva on kun on sellainen huivi mikä sopii mihin vaan ja kaiken kanssa. Kiitos Hanna seurasta ja ihanaa matkaa!

Onneksi eilen oli niin kiva päivä. Tänään kun ei ole ollut ihan maailmanparas. Mutta parani kyllä iltaa kohden kun leivoin banaanileipää. Saatte ohjeen myöhemmin. 

torstai 12. elokuuta 2010

saa taputtaa!






Tiedätte varmaan sen sanonnan "ilo se on pienikin ilo". No täällä on nyt yksi iloinen. Tein tänään asioita, joita en ole aikaisemmin jostain syystä uskaltanut kokeilla. En kyllä tiedä miksi arkailin. Kyseessä kun on ihan niinkin pieni juttu kuin maidon lämittäminen ja vaahdottaminen espresson kaveriksi. Tuli hyvää, ihan hirmuisen hyvää! Kaveriksi raakasuklaata, kahta eri laatua, lopputuloksena alkava suklaayliannostus.
Toinen juttu oli vähän isompi. Olen himoinnut jo pitkään risottoa. Ei siis sellaista maissihernepaprikariisimössöä, vaan ihan kunnon ravintolakamaa. Tänään kaivoin sitten jamie oliverin esiin ja kirjoitin ainekset lapulle. Risottoriisiä, kuivaa valkoviiniä, parmesaania, shalottisipulia ja valkosipulia. Raastoin, hienonsin, kuullotin, keitin ja sekoitin. Lopuksi voita ja haudutus. Ja se onnistui! En melkein malttanut syödä kun oli niin hyvää ja olin niin tyytyväinen itseeni.

Edellisen postauksen arvuutteluleikki oli niin hauska, että täytyy järjestää semmoinen uudestaankin!


keskiviikko 11. elokuuta 2010

arvaatko?














Viime viikolla.

Joka keksii mitä olen toisiksi alimmassa kuvannut, saa palkinnon! Jos on kamalan vaikea, niin laitan lisävihjeitä. (Kati-sisko ei saa osallistua!)


Mila arvasi heti oikein! Kuppikivihän se siinä siis. Milalle jotain kivaa postiin, kunhan saan osoitteen :)

lauantai 7. elokuuta 2010

me chillaillaan







...syödään jätskii kun huvittaa ja vaikka pannukakkua ennen sitä, jos siltä tuntuu. Maataan riippukeinussa ja neulotaan, kuunnellaan korpin raakraakkua ja ällötään hämähäkkejä. Pienin pääsee lavuaariin pesulle ja sen jälkeen ulos viilentymään. Mies meni kalaan ja tuli sieltä takaisin silmät loistaen. Minä katselen taivaalle ja puhaltelen viimeisetkin mustat pilvet pois.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

mummilassa moi!




Terveisiä mummilasta! Tultiin tänne kun alkoi kotijutut ottaa päähän. On jo pidempään ollut paljon sanottavaa, muttei yhtään lauseita. Eikä oikeastaan ääntäkään. Monta pettymystä tullut eteen kesän aikana. Plaah sanon minä. Ei siitä sen enempää. Mieluummin ajattelen nyt tätä kaikkea ihanaa ja suloista!

Kerttu pääsi tänään ensimmäistä kertaa tädin syliin. Olivat niin söpösti saman sävyiset! Alemmassa kuvassa kolme terrieriä pöydän alla :)


Olisi hauska tietää millaisia lukijoita täällä käy! Kerrohan siis jotain itsestäsi!