DIVINE IDYLLE

2012-01-04T23:14:00.000+02:00

Tervetuloa!

keskikesänjuhlaa/3. ja viimeinen osa

2011-06-30T16:15:00.000+03:00

Niitä hetkiä, jotka jäivät päällimmäisinä mieleen ja, joita muistellaan vielä pitkään.

keskikesänjuhlaa/osa 2

2011-06-28T19:09:00.000+03:00

Muistikortilla montasataa kuvaa tulesta, taivaasta ja pilvistä, vedestä ja metsänreunasta.

Tuli, vesi, maa, ilma.

keskikesänjuhlaa/osa 1

2011-06-28T10:56:00.000+03:00

Kuvissa päivät ja yöt sekaisin, mutta sellaista se vähän juhannuksena on.

Melkein yhdeksänsataa kilometria ajoa yhteensä, lapsi nukkui tai heilutteli takapenkiltä iloisesti. Teki matkoista paljon helpompia. Me puhuimme tulevista asioista, toiveista ja haaveista. Pidemmät automatkat ovat meille vähän sellaista pariterapiaa.

Kuvissa vilahtaa pari juhannustoveria. Ihan ensimmäisessä mies esittelee saalista. Nuo pistettiin myöhemmin grilliin ja ai että kun oli hyvää!

2011-06-20T15:10:00.000+03:00

Välipalan jälkiruuaksi haettiin kaupasta mansikoita. Pienessä punaisessa hetkessä olivat kaikki mansikat kadonneet. Sain sentään muutaman itsekin.

2011-06-17T15:57:00.001+03:00

- Mennäänkö keinumaan?
- Oooo. (Tomeraa nyökyttelyä.)

2011-06-13T22:41:00.000+03:00

Polttariviikonlopun siistitty versio. Seilattiin rakkauden satamaan ja oltiin välillä vähän laitamyötäisessäkin. Mutta hei, kivaa oli ja sain tutustua mukaviin tyyppeihin!

Morsian, olet kaunis ja ihana!

2011-06-09T13:04:00.000+03:00

Eilen tehtiin pieni pyhiinvaellus. Haettiin todistus kovasta työstä ja matkattiin sillalta sillalle ihaillen laivoja puissa ja lintuja joessa. Olisin mielelläni heittäytynyt nurmelle selälleni ja katsellut tuulen suhinaa lehmuksissa. Pääsispä nyt järveen viilentymään.

2011-06-06T17:48:00.001+03:00

Päivän piknikiltä vain kaksi kuvaa. Toisessa eräs mutrusuu, joka oli sitä mieltä, että nyt sais jo nää piknikpelleilyt riittää. Toinen kuva tässä alimpana. Ylemmät kuvat vaan sopivat tunnelmaan. Ei siinä malttanut kameraa kaivaa esiin, kun oli niin paljon taas asiaa ja maailmaa parannettavana.

Täällä on hei jännittävät ajat edessä. Olen ensimmäistä kertaa varsinaisesti äitiyslomalla, siis yksin kaksin Kertun kanssa. Me ollaan aikaisemmin tiiminä hoidettu koti ja lapsi. Nyt miekkonen on töissä ja minä ihan vaan äitinä täällä. Hauska kesä varmasti tulossa! Syksyllä elo taas muuttuu, kun Kerttu menee päiväkotiin. Minä sisutan opinnot loppuun, että saan taas olla kotona Kertun kanssa.

2011-06-04T20:20:00.000+03:00

Juhlittiin kaunismekkoista siskoa, tätiä ja kälyä. Viisikymmentäviisi taputusta ja kiljahdukset päälle.

2011-05-30T20:29:00.000+03:00

Iltapäivällä aurinko paistoi jo korkealta.

Kun oli tarpeeksi kävelty, pysähdyttiin penkille katselemaan merta. Syötiin kolmeen pekkaan kaksi keksiä ja yksi pillimehu. Saatiin monta hyvää ja monta hassua kuvaa itselaukaisimella. Paluumatkalla löysin vähän villin omenapuun, jossa oli monta pörisevää raitapöksyä. Naps naps naps kuvia ja äkkiä karkuun.

2011-05-25T20:55:00.000+03:00

Olin jo menossa nukkumaan, kun päätin vielä katsella viime kesän blogimerkintöjäni..kahlasin läpi koko kesän ja alkusyksyn. Niin kepeää, iloista ja värikästä. Ja sitten, selvästi, syksymmällä tuulen suunta muuttui, tuli paha olo, paha mieli. Ymmärsin siinä samalla sitten, kuinka kovan kolauksen olen sisuksiini saanut. Ja kuinka moneen asiaan se on vaikuttanut.

Tänään koin toisenlaisen kolauksen. Fyysisemmän. Tuijotin kattoa ja kuulin onneksi sanat: hyvänlaatuinen se ehdottomasti on, sitä ei tarvitse murehtia.

2011-05-24T20:00:00.000+03:00

Kangasvarasto on nyt siivottu ja viikattu. Löysin joskus UFFista ostamani mummon kotimekon. Tarkoituksenani on ollut kaventaa se itselle sopivaksi, kangas kun on niin kiva. Mutta enpä tiedä enää. Siis, olisiko joku kiinnostunut antamaan tälle uuden kodin? Kotoiluun tai muuhun. Aika reilu kooltaan, löytyy nappia ja rintataskua. Vähän jotain pientä röpöä, se ei kuitenkaan erotu tuosta kuosista. Postikulut jos saan, niin olen tyytyväinen.

2011-05-23T17:25:00.000+03:00

Käveltiin eilen kaksi tuntia Ruissalossa, aurinko niskassa, nenällä, olkapäillä. Välillä hörpättiin vettä, poikettiin polulta laiturille, oltiin nenät taivaissa ja arvuuteltiin lintuja. Välillä taas nenät maassa ja puussa haistelemassa kesän tuoksuja. Eräs maistoi valkoista kukkaa kun silmä vältti ja nauratti vastaantulijoita heiluttamalla ja hymyilemällä lasiensa takaa.

Tänään on satanut vettä saavista kaatamalla. Nyt aurinko jo pilkistelee.

****

ps.

TUMMAT SUKLAAMUFFINIT

1 DL VEHNÄJAUHOJA

0,5 TL LEIVINJAUHETTA

1 RKL KAAKAOJAUHETTA

100 G VOITA

150 G TUMMAA SUKLAATA

1 DL SOKERIA

2 KANANMUNAA

Ottakaa tarvittava määrä voita hyvissä ajoin pehmenemään taikinakulhoon.

Mittaa pieneen kulhoon jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe ja sekoita ne huolellisesti lusikalla niin, että jauhoseoksesta tulee tasaisen ruskeaa.

Paloittele suklaa. Sulata siitä kaksi kolmasosaa mikrossa tai vesihauteessa ja jätä kolmasosa odottamaan.

Mittaa sokeri kulhoon rasvan päälle.

Vatkaa sokeri ja rasva vaahdoksi. Sekoita sulatettu suklaa joukkoon.

Lisää jauhoseos taikinan joukkoo ja annan aikuisen vatkata ainekset sekaisin. Riko kananmunat pieneen kulhoon. Lisää ne taikinaan ja anna aikuisen vatkata se valmiiksi.

Annostele taikina muffinivuokiin. Muista, että se turpoaa uunissa reilusti. Saat taikinasta noin pellillisen muffineja. (Itse sain n. 10.)

Lisää jäljelle jääneestä paloitellusta suklaasta palanen sydämeksi jokaisen muffinin keskelle. (Laitoin ihan kokonaisen suklaan palasen.)

Paistakaa muffineja noin 8 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Olkaa tarkkana paistoajassa, sillä muffinit kuivuvat, jos ne paistuvat liikaa. Keskustan kuuluukin jäädä hiukan tahmeaksi. Tarjotkaa uunilämpiminä jäätelön kera. (Toimii pakastettuna ja mikrossa sulatettunakin! Saattaa olla joskus äidin päivänpelastus.)

Kursivoidut kohdat ovat siis apukokin osioita.

lähde: Miikka Järvinen & Maija Koski: Apukokin Keittokirja 2010. Suosittelen!

2011-05-22T20:49:00.001+03:00

Olen innostunut kokeilemaan uusia reseptejä. Aikaisemmin olen tehnyt ruuat omasta päästä. Edelleenkin harrastan mitä kaapista löytyy -kokkailua, mutta jotenkin se on kamalan jännittävää seurata tarkkaan reseptiä ja oppia uusia makuyhdistelmiä ja ruokia. Lemppari kokkausoppaani on lehdistä revittyjen juttujen lisäksi Nina Colliander-Nymanin ja Maria Riskan Oikeaa ruokaa -kirja.

Uusin suosikkini on kuitenkin Apukokin keittokirja, jonka ovat tehneet Miikka Järvinen ja Maija Koski. Siinä ohjeet on merkitty niin, että apukokille riittää puuhaa. Lisäksi ohjeet on testattu lasten suuhun sopivaksi. Tykkään selkeistä ohjeista ja mutkattomasta kielestä. Tähän mennessä olen testannut kuvissa näkyvät suklaamuffinssit, joiden sisus jää ihanan valuvaksi, pasta carbonaran, joka maistui pienellekin ja ruman kananpojankeiton, joka oli ensimmäinen thairesepti, jota olen koskaan kokeillut, hyvää tuli! Apukokin puutteessa (ikä ei ihan vielä riitä hellan ääreen) reseptit taipuvat kivasti kahden kokin ohjeistukseksi.

Alimmassa kuvassa toinen tekemäni mekko. Se on ihana, en taida paljon muuta tarvita täksi kesäksi! Nyt alan raivaamaan kangasvarastojani.. Voi olla, että laitan tänne jotakin myyntiin. Kaikenlaista on tullut hamstrailtua.

ps. Kertokaa toki omat kokkauskirjasuosikkinne!

2011-05-20T20:21:00.000+03:00

Mekko on tehty ihanat mekot ja tunikat -kirjan ohjeella ihanasta Nanson pussilakanasta. Meillä on nykyään tuplapeitto ja kaikki kivat pussilakanat jäävät vaille käyttöä. Tähän mekkoon pehmeäksi nukuttu kangas sopi täydellisesti! Oi onnistumisen iloa!

Itämeren ystävä

2011-05-19T19:41:00.000+03:00

Meitä Itämeren ystäviä oli paljon. Suloisin oli kyllä tuo yksi allemetrinen taputtelija aurinkolaseissaan. Koko päivän tihkutti vettä, mutta sopivasti kello viisi alkoi aurinko paistaa.

Sireenit puhkeavat pian kukkaan,juhlistamaan ylioppilaita ja muita valmistuvia! Kaupasta löysin pulleita pioneja. Kodin lämmössä ne ovat jo melkein varisemisvaiheessa.

Sain viimeinkin järjestettyä itselleni ompelunurkkauksen. Yksi mekko on jo valmis ja toinen valmistuu varmasti tänä iltana. Uudet suunnitelmat keikkuvat mielessä ja kankaat odottavat pinossa. Olen ollut iloisella mielellä!

Viikonloppuna

2011-05-10T16:25:00.000+03:00

...kokeiltiin nurmea varpaiden alla ensimmäistä kertaa, aluksi se oli ihan kamalaa..lopuksi jo ihan ok. Mutta syliin piti päästä ja äkkiä. Paljon kivempaa oli keinua ja keinua ja keinua...Vaarikin unohti formulat..kahdesti... tuo alle metrin mittainen tuntuu aika usein pistävän kaiken sekaisin.

...nautittiin yllättävästä lämmöstä. Koirat makoilivat kuistilla ja käänsivät vain välillä kylkeä. Pahin auringonpalvoja kiipesi rohkeasti jopa pöydälle. Ajatteli kai olevansa lähempänä tuota ihmeellistä lämmönlähdettä.

...ajeltiin Tampereelle juhlimaan 1-vuotiasta. Hauskat juhlat ja hyvää syötävää. J muistelee edelleenkin suklaaleivoksia. Minä ihmettelen missä vaiheessa näistä meidän pirpanoista on tullut isojapieniä yksivuotiaita? Toivottavasti nähdään taas pian.

...puhuttiin taloista, kodeista ja tonteista. Parin vuoden kuluttua asia on ajankohtainen. Nyt suunnitellaan ja mietitään.

Tänään niistän nenää ja juon teetä.

pus pus

2011-05-08T20:55:00.000+03:00

Ihanaa äitienpäivän iltaa ihan jokaiselle!

2011-05-01T16:38:00.000+03:00

Kevät on saanut mielen virkeäksi ja vähentänyt opiskelujuttujen määrää, mutta lisännyt kaikenlaista muuta häärimistä. Kamerakin unohtuu päiviksi (viikoiksi) nurkkaan.

Elo on nyt sellaista, että aamulla herätään kahdeksan aikaan ja leikitään hetki sängyssä mamman käsirasvatuubeilla. Kun kiipeily yltyy vaarallisen hurjaksi, lähdetään alakertaan laittelemaan puuroa. Yksi iso annos, josta osa pienempään kippoon ja osa isoon suuhun. Maiskutellaan ja ehkä katsellaan vähän lastenohjelma tarjontaa. Pestään hampaat, konttaillaan, syödään imuria ja heitellään palikoita. Sitten alkaakin jo vääntö ja kääntö ja saadaan menolippu yläkertaan aamu-unille. Joinain aamuina sitä sitten nukahdetaan koko perhe. Yleensä isommat sohvalle epämukavasti koirat välissä ja alla ja päällä.

Kun radiosta kuuluu ää, aletaan lounashommiin. Napsitaan milloin mitäkin lautaselta. Parasta herkkua on makarooni, joka katoaa suikero suikerolta pieneen suuhun. Kaikki ylimääräinen, mikä ei ole makaroonia tai hernettä viskotaan koirille, jotka parveilevat kuola valuen syöttötuolin ympärillä. Vapaavalintainen päiväohjelma lounaan jälkeen sisältää kaupassa/postissa/kirjastossa/yliopistolla käyntiä, keinumista tai muuta ulkoilua. Välipalaksi jotain hyvää hedelmää ja neljän aikaan ollaankin sitten taas päiväunikunnossa, koko porukka. Menolipun unijunaan saa kuitenkin vain osa porukasta, yleensä vain ne pienimmät. Nytkin sohvalta kuuluu raskas tuhina ja todennäkösesti yläkerrassa kuorsataan vähintäänkin yhtä makoisasti.

Unien jälkeen iltaruoka ja emmerdale. Sitten pihalle ja pihailun jälkeen iltapuurolle. Yöuni tulee viimeistään puoli yhdeksän. Ja siitä alkaa sitten isojen laatuaika. Kerätään päivän leikit lattialta, tyhjennetään ja täytetään tiskikone. Sitten toinen painuu kellariin naputtamaan tilasto-ohjelmia ja toinen ottaa tenttikirjan käteensä. Elo kulkee omissa uomissaan ja irrottautuminen tuntuu työläältä.

Vappu kulki aikalailla samaa rataa. Lisätään vaan tippaleipiä, simaa,perunsalaattia, nakkeja ja lihapullia. Iso lettu vapputorilla, ilmapalloja ja rakeita. Sisäpiknik ja mukavaa seuraa. Kivaa on!

2011-04-18T11:45:00.000+03:00

Viikonloppuna juhlittiin!
Kiitos vielä kaikille ihastuttaville vieraille, pienille ja isommille. Kerttu on onnen tyttö! Hymyilyttää!

Tänäänkin aurinko paistaa.. kyllä kelpaa tiskailla ja järjestellä paikkoja valmiiksi kohtaamaan taas arjen ihanuuksia. Olen jo melkein lomalla!

2011-04-11T21:33:00.000+03:00

Hän on tänään yksivuotias.

Hänellä on noin seitsemän hammasta ja niillä hän rouskuttaa näkkileipää ja maissinaksuja.

Hän nuuskuttaa hassusti nenällään ja hymyilee tutti vinossa.

Hän osaa syödä itse aika hyvin, mutta useimmiten sapuskat päätyvät koira-veljien suuhun.

Hän konttaa ja kävelee tukia pitkin. Ei kuitenkaan vielä nouse itse seisomaan.

Kaikenlaisten esineiden ja asioiden viskominen on mahdottoman kivaa puuhaa. Toinen kiva leikki on teekauppias - äidin teepussukat lentävät ympäriinsä kun kauppias kaivelee hyllyjään.

Hänelle saa pinnin päähän ja pienet saparot. Tukkansa on takaraivolla lyhyttä säkkärää.

Hän löytää omat varpaansa, pupun nenän ja osaa painaa hissin nappeja.

Heiluttaminen ja taputtaminen on kivaa. Eikä haittaa mihin päin heiluttaa, kunhan heiluttaa.

Osoittelu on uusi harrastus ja siinä saavat isi ja äiti olla kekseliäitä kun yrittävät tulkita mitä sormi milloinkin näyttää. Hän osaa myös silittää koiria, omaa naamaansa ja vääntää isiä nenästä tarpeen vaatiessa.

Hän soittaa pianolla jännittävää musiikkia, herkkiä balladeja xylofonilla ja laulaa hurjaa rokkia Ipanapan tahtiin. Tietyt kappaleet saavat pään hytkymään ja sitten tanssitaan.

Viikonloppuna juhlitaan!

2011-04-09T18:48:00.000+03:00

Vuosi sitten alkoi tuntua siltä, että kohta tapahtuu.
Tänään syön kakkua ja ihastelen pientä nykerönenää. Ihmeellistä!

2011-04-02T13:12:00.000+03:00

Valo on kivaa ja sormenjäljet elettyä elämää. Peilikaapin ovissa on puuroa, lattiassa tahmeaa banaania. Tänä viikonloppuna testileivon synttäreitä varten. Pian juhlimme yksivuotiasta!

Ennen juhlia on vielä monta kouluhommaa tehtävänä. Sen tämän vuoden suurimman sain jo tehtyä sentään. Juhlien jälkeen koulu on lähes loppu ja sitten aion vaan ommella, neuloa, virkata ja syödä hiekkalaatikolla Kertun kanssa hiekkakakkuja.

sama paita

2011-03-20T18:07:00.001+02:00

1.huhtikuuta 2010

17. maaliskuuta 2011

2011-03-19T19:00:00.001+02:00

Voi mitä päiviä. Illalla uni tulee hetkessä.

Otan osaa Craft it Forward -haasteeseen. Siis viisi ensimmäistä tähän kommentoinutta saa minulta tämän vuoden aikana jotain itse tehtyä. Näiden viiden tulee tietystä pistää tämä haaste eteen päin.

Mukavaa viikonlopun jatkoa teille!

2011-03-13T19:22:00.000+02:00

Suru-uutinen eilen. Onneksi on nämä... hyvät muistot.

2011-02-27T22:51:00.000+02:00

Paettiin tänään velvollisuuksia Ruissaloon. Oli tosi kivaa! Kerttu lauleli ja kikatteli, pojat nautiskeli metsän tuoksuista ja me isot ihmiset syötiin vähän pannukakkua.

Huomenna velvollisuudet vievät kohti Varissuota. Seuraavat viikot olen kaiken muun lisäksi ope. Open taikakassista pitäisi löytää muun muassa vähän päihdekasvatusta ja jotain mukavaa rooman hajoamisesta. Oikeasti kyllä odotan ihan iloisena harjoittelua.

Olen hurahtanut pahasti virkkaamiseen. Ja aloitin ensimmäisen baktuksenikin. Siitä tulee vihreä, vaikka en ole kaula-asioissa ollenkaan vihreä. Kertun villapaita odottaa höyrytystä ja saumojen ompelua ja äidin liivi lankojen kerimistä. En viitsi joka ilta orjuuttaa miestä istumaan lapaset ojossa kerintäapurina. Yksi myssy valmistui pari iltaa sitten. Siitä tuli söpö, passaiskohan kummilapsen päähän?

Kivaa viikkoa!

2011-02-15T23:31:00.001+02:00

Äiti teki mulle tämmöisen kevätmyssyn.

Ihan hyvin se onnistui, vaikka vähän välillä nappasin lankakeriä ja kiipeilin syliin. Tässä on kuulkaas oikein kilikello tuolla tupsupalleron sisällä.

Korvaläpät ois saanu olla vähän taaempana, koska tässä mallissa näytän kuulemma edestä päin ihan Tarja Haloselta. Mut hei, mä annan pikku virheet anteeks mun äidille, koska tää oli eka pipo, jonka se ikinä koskaan on virkannut ja ohjekin oli englanniksi. Niin ja äiti näytti tosi iloiselta, kun onnistui ja sai tämän valmiiksi.

Ei mulla muuta.

T: Kerttu

lisäys: ohje täältä tai täältä, jos ei ole mukana ravelryssa. Osaat varmasti, minäkin osasin :)
Pampulan ohje jämälanka-kirjasta muokattuna.

2011-02-13T21:50:00.000+02:00

jee me opittiin konttaamaan !

2011-01-31T19:32:00.000+02:00

Tänään...

... päällä tällä ohjeella itse tehty villatakki. Ensimmäinen isompi asia, jonka olen puikoilla saanut valmiiksi. Huomaan, että olen kehittynyt kärsivällisempään suuntaan. Lopputuloskin on ihan hyvä. Vähän iso, mutta se johtuu vähän väärästä langasta.

...kaunista musiikkia. En ole aikoihin kuunnellut muuta kuin lastenmusiikkia. Tänään jotain muuta. Nyt soi tämä.

...ihania hetkiä Kertun kanssa. Hän on i h m e e l l i n e n !

...nopea kirpparikierros, josta hyvä saalis. Kankaita ja pikkuiset saappaat. Niin ja sukkahousut eräälle pienelle neidille.

...eukolle arkikimppu. Kieltäydyin kyllä olemasta eukko. Neilikat on kauniita. Minulla on paras mies, niin paras, että voin sillon tällön olla eukko.

...nyt teetä ja lisää neulomista. Tulee Kertulle raitapaita. Neuloessani mietin, mitä teen seuraavaksi. Mitä teen kahdesta mohairkerästä? Kertokaa.

2011-01-28T23:15:00.000+02:00

Lintujen tilalle lennähti kuumailmapalloja! Tällaista kaikkea ehtii askarrella, kun pitäisi tehdä kouluhommia. Mietintämyssy kyllä raksuttaa koko ajan... korvissa soi.

2011-01-27T17:23:00.000+02:00

On se vaan niin suloisen hauskaa, kun takapenkillä matkustaa pupu.

2011-01-26T13:16:00.000+02:00

Tässäkin tapauksessa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Tuhansia sanoja on kyllä tullut kirjoitettua. Miehelläkin monta sanahommaa. Illalla kun Kerttu on mennyt nukkumaan, minä istun koneelle täällä tuvan puolella ja mies menee kellariin kirjoittamaan omia juttujaan. Näin mennään ainakin vuosi eteen päin ja sitten toivottavasti alkaa ihan eri kuviot.

Kiitos muuten teille, jotka kommentoitte tuohon liikkeellelähtö asiaan. Tuli paljon parempi olo, erityisesti erään fysioterapeutin kommentista :)

2011-01-18T06:29:00.000+02:00

Kuvat eivät liity asiaan. Asia on se, että olen nyt sotkenut asioita ja ollut huolimaton. Univelkaakin kertynyt.

Onneksi kuvissa on monta hyvää asiaa. Niillä mennään tämä päivä ja seuraavat.

26

2011-01-16T20:16:00.000+02:00

Pitkät aamu-unet, suloinen lapsi, kaksi leivosta aamupalaksi, amor vincit omnia kaulassani, hyvää ruokaa, viiniä, suklaakakkua, ihania viestejä, uusi ompelukone, onnistumisia.

Onpa hyvä olo.

2011-01-14T11:06:00.000+02:00

Arki alkoi. Neljä päivää takana yliopistoilua ja olen ihan rätti. Mutta positiivisella mielellä, sillä asiat edistyvät ja tunnelin päässä näkyy valoa. Nyt ei auta muu kuin kerätä kaikki voimat ja rutistaa tutkinto ulos. Onneksi puurtamisen vastapainona on jotain kovin suloista.

Eräs, joka on nyt 9kk ja oppi tällä viikolla nousemaan istualleen. Mahallaan ei viihdy enää ollenkaan, joten tuskin ihan pian oppii ryömimäänkään eteenpäin. Ehkä hän nousee suoraan jaloilleen. Olen ollut kovin huolissani, mutta ehkä se tästä nyt. Kun ei ole kiire minnekään, opettaa äitiäkin hidastamaan. Maataan tässä nyt vain ja leikitään näillä napeilla, jos joku karkaa liian kauas, otetaan uusi nappi käteen. Niin se menee.

Tänään hän taputti käsiään yhteen ensimmäisen kerran. Niin suloinen pieni ääni kuului noista pulleista käsistä!

tilinpäätös vuodelle 2010

2011-01-04T13:13:00.000+02:00

Ajattelin kirjoittaa aikomuslistan tälle vuodelle. Ei lupauksia vaan pyrkimyksiä. Haasteita, toiveita ja tavoitteita.

Selasin blogia taaksepäin ja kas, sieltähän löytyi tavoite-lista vuodelle 2010.

Aion tehdä enemmän ruokaa kotona.

Tästä annan kyllä itselleni kiitettävän arvosanan. Olen kokeillut kaikenlaista uutta ja viihtynyt hellan ääressä. Hyvä Outi!

Minun on pakko alkaa syödä taas kasviksia.

Kasvisten haju -ällötyksestä on toivuttu, mutta kyllä sitä vihreää voisi pistää suuhunsa silti aika paljon enemmän.

Yritän katsoa tv:tä vähemmän. Ja kuluttaa siitä jäävän ajan lukemiseen, neulomiseen, ompeluun...

Neulonut olen. Lukenut en.. että tässä on kyllä parannettavaa. Lisäksi olen täysin koukuttunut Emmerdaleen.

Aion jäädä mammalomalle maaliskuun alussa.

Näin tein.

Yritän stressata vähemmän opiskeluasioista, sillä pian on tärkeämpääkin ajateltavaa.

Kertun syntymän jälkeen stressi on muuttunut erilaiseksi. Enemmänkin se on sellaista paniikkia, että nyt olisi jo aika päästä eteen päin.

Aion pyytää apua, kun sitä tarvitsen; sen sijaan, että kiukuttelisin yksin ongelmieni kanssa.

Apua on kyllä pyydetty ja saatu pyytämättäkin.

Aion olla hyvä vaimo ja äiti.

No tästä voi olla montaa mieltä. Uskoisin onnistuneeni aika hyvin.

Yritän olla hyvä ystävä ja toivon, että ystävät ymmärtävät uudenlaisen elämäntilanteeni.

Tämä kohta keikkuu nipinnapin positiivisen puolella. Ihan vain siksi, että vuoden aikana tutustuin moniin uusiin ihaniin ihmisiin.

Yritän elää hitaammin ja nauttia tästä hetkestä.

Tässä olen onnistunut aika hyvin. Vaikka huhtikuun jälkeen vauhti tuntuu lisääntyneen.

Aion käydä Suomenlinnassa ensimmäistä kertaa elämässäni.

Ja se oli kiva päivä se!

Yritän ehtiä taidenäyttelyihin enemmän.

Tähän kohtaan pitkä miinus ja soo-soo.

Kannan kameraa mukanani enemmän.

Roikkuu mukana kun roikkuu. Jossain vaiheessa päätin, että tästä asiasta on turha ottaa stressiä.

Siivoan ja järjestän kaapit.

Järjestin monta kaappia. Osan voisi järjestää uudestaankin.

Keskityn ja kuuntelen paremmin.

Tässä on vielä paljon parannettavaa!

Pyrin olemaan kärsivällisempi ja armollisempi itseäni kohtaan.

Tässä onnistuin mielestäni aika hyvin. Ja jatkan samalla linjalla edelleenkin.

Ihan hyvin siis onnistuin.

kaksituhattakymmenen

2010-12-31T17:28:00.000+02:00

Minja oli pelkistänyt vuotensa kauniisti kahteentoista kuvaan. Päätin vähän matkia ja päädyin näihin. Jokaisesta tulee vahvoja muistoja mieleen ja jokainen kuvaa omaa kuukauttaan just prikulleen hyvin. Osa varmaan ollut esilläkin jo blogissa.

Tästä vuodesta on vaikea muodostaa sanoja. Minusta tuli äiti ja meistä tuli perhe! Se on uskomatonta ja uskomattoman ihanaa. Tässä olotilassa on lämpöistä ja suloista juhlia uuden vuoden alkua.

Kiitän teitä kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivotan ihmeellisen ihanaa tulevaa vuotta! Pus pus!

joulua

2010-12-26T17:51:00.000+02:00

2010-12-22T12:40:00.000+02:00

Hyvää joulua teille ystävät!

tyttöni mun

2010-12-16T16:59:00.000+02:00

Eilen taiteiltiin mustikoilla. Meni suuhun ja napaan. Mimmi oli mustikassa päästä varpaisiin.

Tänään 8kk-neuvolassa 72cm ja 9330g. Seuraavan kerran mennään vasta yksivuotiaana, voi apua miten iso tyttö hän jo on!

2010-12-11T21:40:00.000+02:00

Eilen oli viimeinen tentti tänä vuonna. Olisi ollut vielä yksi, mutta peruin sen. Ja sen jälkeen olenkin ollut helpottunut ja iloinen, neulonut ja virkannut niin, että ranteet napsuu! Päättelin melkein kaikki puolivalmiit. Villahousut ovat valmiit, samoin siskon kaulahuivi ja panta. Eräälle nuorelle neidille valmistui tänään jotain virkattua ja suloista ja pian alan kokeilemaan kirjontaa. Olen joskus ala-asteella tehnyt ristipistotyön. Saa nähdä riittääkö meikäläisen pinna siihen.

Tykkään antaa lahjoja ja olen tänäänkin ruikuttanut Jaakolle, että enkö jo saisi antaa hänelle syntymäpäivälahjaa. No en saa kuulemma, vasta syntymäpäivänä. Kihisen ja kiemurtelen. Itse tietysti vaadin omat lahjani etukäteen. Alemman kuvan tortut ovat pikkujoululahja minulta itselleni. Ihastelin näitä jo taidemuseon myyjäisissä ja tänään sitten nappasin omani mukaan Hansakorttelin designmyyjäisistä.

2010-12-06T17:02:00.000+02:00

Dear yliopistolehtori,

en ole siis millään kerennyt lukea tentteihin, kirjoittaa raportteja tai lukea artikkeleita. On ollut ihan pakottava tarve leipoa pipareita ja koristella niille kimaltelevat kaulapannat. Sentään leivoin sillä itsetekemälläni muotilla. Hyvin toimi, kirjoitan siitä myöhemmin sitten raporttiini. Myöhemmin. Nyt on katsokaas ihan pakko käydä pulkkailemassa ja ihan vähän koristella tupaa jouluisaksi.

Neuloakin pitää. Joululahjatehtaalla on kiirettä. Kertun villahousut sain sentään valmiiksi. Puolitoistavuotta siinä meni eikä tullut haalaria. Prosessi meni ehkä pieleen, mutta lopputulos on hyvä ja tarpeellinen. Varmaan siitä saa kuitenkin lisäpisteitä.

Tänäänkään en ole ehtinyt tarttua kirjaan, kun oli vieraita. Ja nyt illalla on ihan välttämätöntä katsella niitä linnan vieraita. Kyllähän open täytyy tietää mistä puhutaan. Ei voi jäädä kehityksessä jälkeen. Siksi on pakko istua tässä koneellakin. No ehkä otan sen kirjan tohon sohvalle mukaan ja samalla päättelen pari lankaa villahousuista, juon vähän teetä ja katson juhlia. Tiskatakin pitäisi ja pyykkiäkin olisi..oikeastaan olisi silitettävä parit pussilakanatkin.

Varmaan ymmärrät ja otat nämä seikat huomioon, kun kirjoitan tenttipaperiin hölynpölyä.

T: Outi-opiskelija (ännännen vuoden)

2010-11-29T23:26:00.000+02:00

Sunnuntaina jatkoin joulumyyjäisteemalla. Taidemuseolla Aura Street Marketin kojut ja sen jälkeen pullaa kahvilassa. Myyjäis- ja pullakaverina mitä mainioin rouvasihminen. Harmi vaan, että taidetaan molemmat olla hitaasti lämpenevää sorttia, juttu lähtee lentoon vasta kun pitäisi jo melkein lähteä kotiin. Joka tapauksessa, virkistävää! Kerttu sai myyjäistuliaisina oman pehmokameran. (Ei kyllä voittanut äidin kameraa mielenkiintoisuudessa.)

Illalla syötiin hyvässä seurassa hyvää ruokaa. Kun lähdettiin kotiin ravintolasta, pikku-mimmi sammui kuin saunalyhty. Ei herännyt sisälle kannettaessa, nukkui haalarissaan pitkän tovin. Isovanhempien viihdyttäminen on rankkaa puuhaa.

Tänään olen neulonut niin, että rannetta vihloo. Luen tenttikirjaa, kirjoitan muistiinpanoja ja heilutan puikkoja samaan aikaan. Kyllähän sen tietää, että ei siitä mitään sillä tavalla tule.

pakkasta

2010-11-27T20:33:00.000+02:00

Tänään joulumarkkinoilla. Hengitys ja glögi höyrysi pakkasessa. Kolmella meistä oli nenä punaisena, suku vika vissiin. Minä sekosin langoista ja jäädytin sormeni valkatessani kauneimmat. Monta kaunista jäi koreihin ja vähän tekisi mieli vielä huomenna eksyä samalle kojulle.

Mukavaa viikonlopun jatkoa, pysykää lämpöisinä!

2010-11-24T23:22:00.000+02:00

Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta en nyt malta. Eikä väsytäkään vielä. Piti mennä kaupungille, mutta puhjennut rengas esti aikeet. Piti lukea artikkeleita, mutta keksin parempaakin tekemistä.

Eipä noilla pitäisi-asioilla ole mitään väliä, kun ne ovat vaan sellaisia pitäispitäis-marinoita. Tärkeimmät asiat on ne mitä on tehty. Yritän päästä eroon pitäis-marinasta. Toinen mitä opettelen on eiolemultapois-mantra. Liikaa huolehdin, marisen, jupisen ja puutun muiden asioihin. Pitäis-asiat kirjoitan listaan ja teen niitä sieltä sitten sitä mukaa kun ehdin.

Tänään annan erityismaininnan näille asioille:

keksin ihan hyvän kuvistyön huomiseksi

suunnittelin huippuhyvän kierrätysaiheisen tunnin perjantaiksi

kiukustuin muutaman kerran, mutta näytin mörrimöykyille ovea

sain kerttusen hyvälle tuulelle kivalla laululla

tein kanakeittoa ensimmäistä kertaa ja siitä tuli tosi hyvää, ja tulista

pesin kaksi koneellista pyykkiä

luin sanomalehden

tänään on tasan kuukausi jouluun

hyviä unia!

viikon tähtihetket

2010-11-21T21:29:00.000+02:00

Tämä viikko on ollut tosi hyvä.

Tein koko viikoksi ruokalistan ja sitä ollaan seurattu hyvin, muutama hairahdus, mutta ei yhtäkään kiukkuista kaupassakäyntiä. Melkeinpä koko viikko pärjättiin yhdellä isommalla kauppareissulla. Helpottaa eloa, kun tietää mitä minäkin päivänä tekee ja syö. Maanantaina tein kalapullia ja niistä tykkäsi eräskin, joka ei kalaa halua syödä ellei kyseessä ole kalapuikko. Tämä eräs otti ihan kermaviilitillikastikettakin, vaikka vihaa syvästi tilliä. Ja tänään tämä eräs toivoi ensiviikon listalle kalapullia. Ja niitähän sitten tehdään. Muuten lista on vielä tekeillä..ainakin kanakeittoa pitää kokeilla.

Tämän viikon paras päätös oli jättää tentti tuonnemmaksi. Sen jälkeen helpotti heti. Olen lukenut kirjaa ja käynyt lehtikasaa läpi. Olen maannut rähmälläni lumessa ja ottanut ihania joulukorttikuvia pienestä punaposkesta. Pieni punaposki menee ympyrää ja takaperin, nousee puoliksi kontilleen, mutta ei mene eteenpäin. Kyllä hän silti ihan kiitettävän nopeasti saa napattua koiran jalasta kiinni, tunkee lehden sivun suuhunsa, maistaa maton reunaa ja repii hoitolaukusta vaipat ulos. Niin pulunen kulta!

Perjantaina olin opena ja se oli kaikessa sekavuudessaan oikein hauskaa. Seuraavalla kerralla kyllä pitää muistaa ottaa pilli mukaan. Liikuntasalissa ilman sitä on melko vaikeaa saada koko luokan huomio. Mutta selvisin. Ja olen ylpeä itsestäni. Menen huomennakin ja loppuviikosta.

Millaisia tähtihetkiä teillä?

♥

2010-11-18T16:18:00.000+02:00

Kaivuri

2010-11-17T18:02:00.000+02:00

Aamulla pihalla jyrisi keltainen kaivuri.

Iltapäivällä yksi vähän hiljaisempi kaivuri kaivoi koirien lelukorista aarteita.

Tärkeitä hommia molemmilla kaivureilla.

Tässä isipupu on

2010-11-16T22:30:00.000+02:00

Isiä lahjottiin teepaidalla, jossa on Kertun tassun jälki. Aika söpö tuli, vai mitä.

Niillä, isillä ja Kertulla on ihan omat jutut. On muunmuassa huutoleikki, jossa huudetaan kilpaa nassut vastakkain. Yleensä se päättyy siihen, että toinen puree toista nenään.

Kertun suosikkileikki taitaa olla sellainen, jossa harsoa tai muuta kangasta heilutellaan kasvojen päällä, huiskutellaan ja löyhytellään, peitetään vauva kokonaan. Se on se ilmavirta jotenkin.

Suosikkilauluja on monta. Tässä isipupu on tässä äidin näät lauletaan ja leikitään vähintään kaksikymmentä kertaa päivässä. Siitä on monenlaisia versioita, eri eläimillä ja eri tyyleillä. Ja aina siitä saa hymyn palkaksi. Me tykätään myös tosi paljon Lohi ui ohi -levystä, Ipanapoista ja M.A. Nummisesta. Pikku-Marjan eläinlaulut pistetään soimaan kun vaihdetaan vaippaa.

Arvatkaas kuina tylsältä tenttikirjat tuntuvat tällaisen hulinahassuttelun keskellä?

---

2010-11-12T20:48:00.000+02:00

Saisi välillä vähän paistaa aurinko, että ei olisi näin nuutunut olo. Teetä ja kahvia menee litratolkulla. Tänään yritin ottaa voimapäiväunet Kertun kainalossa, mutta Kerttupa päätti käyttää naamaani muovailuvahana. Ei sitten nukuttu, vaan hassuteltiin. Hyvä niinkin.

Meillä on tällä viikolla ollut Kertun kanssa salaisia isänpäiväpuuhia ja eilen syötiin sushia seitsemän kuukauden kunniaksi. Toinen meistä tyytyi mangososeeseen ja ihmisille huuteluun. Hymyili niin, että kaksi alahammasta näkyi takapöytään asti.

Ps. Kiitos teille edelliseen postiin tulleista kommenteista! Olette mahtavia ja aion testata ohjeitanne..heti kun minä ja avokado olemme sopivassa mielentilasta. Toivon kyllä, että meistä tulee kavereita.

aloitteleva avokadonisti.

2010-11-10T22:31:00.000+02:00

Auttakaas vähän.

Minulla on nyt kolmas avokado pöydällä odottamassa syöjäänsä. En ole uskaltanut tai halunnut jostain syystä syödä sitä missään muodossa. Olen ostanut ja katsellut epäluuloisesti, leikannut halki ja haistellut. Lapsi söi banaanin kanssa. Minkäs kanssa äiti söis?

Siis kertokaa minulle joku hyvä aloittelevan avokadonistin ohje. Siis jotain muuta kuin "Pistä sitä sellaisenaan leivän päälle". Se ei toimi minulla. Ainakaan vielä.

Kiitos!

Kuvat sekalaista syksyltä. En ole ehtinyt heilua kameran kanssa viimepäivinä. hö.

huh

2010-11-04T21:28:00.000+02:00

HUH sanon minä! En ole ehtinyt tänne ollenkaan. Olen kyllä lukenut (tenttiinkin), mutta kirjoittamaan en ole malttanut istahtaa. Nyt liika ajattelu särkee päätä, onneksi tentti on ohi ja seuraavaan ihanat kaksi viikkoa.

Pari viikkoa sitten juhlistettiin seitsemää yhteistä vuotta. Parasta oli katkeamaton päiväuni ja huoneaamiainen. Ja tietysti hän, jonka kanssa seitsemän vuotta on yhdessä nähty. Rakas.

Kotona.

2010-10-19T22:43:00.000+03:00

Ei minulla ole nyt oikein mitään kerrottavaa. Vähän opiskelua, aineistonkeruusuunnitelmaa ja lomakkeen suunnittelua. Paljon kotihommia ja sohvalla oleilua. Muu perhe on sairastanut, Kerttu on vieläkin kovin räkäinen, reppana.

Tänään tein mysliä ja siitä tuli aika hyvää. Olen vasta vähän aikaa sitten löytänyt pähkinät. Raskauden aikana oikeastaan. Viime aikoina olen myös löytänyt kahvin. Turha juttu, mutta auttaa minua pysymään virkeämpänä ja siten myös kivempana kanssaeläjille.

Hölöhölöpölöpölö menen nysväämään sohvalle puikkojeni kanssa. Huomenna heti aamulla puutöitä.

Ainiin! Viikonloppuna mennään yöksi hotelliin. Aiotaan hakea kaikenlaista hyvää syötävää ja istua sängyllä kylpytakit päällä, syödä ja nukkua vuorotellen. (Itkettää ajatus päivästä ilman Kerttua, mutta kai selviän...ajatus unesta tuntuu kuitenkin oikein kivalta.)

Niin siis piti kysyä teiltä, että mitä hyvää syötävää voisi Helsingistä löytää? Ainakin haetaan Ekbergiltä pikkunelosia.

Mitä tänään on tehty?

2010-10-15T22:33:00.000+03:00

On pyyhitty vuotavaa nenää. Pienellä on elämänsä ensimmäinen nuha.

On tehty linssikeittoa, josta tulikin muhennosta.

On leivottu leipäkin, josta ei meinannut tulla mitään, mutta tulikin sitten pakkaseen asti.

On käyty kaupassa ja mietitty jokaisessa hyllyvälissä, että mitä ihmettä tultiin täältä hakemaan. Mies toi mitä unohtui.

On mietitty, että sipulia on ärsyttävä leikata, mutta ei sitä kyllä ikinä korvaisi mikään muu. Ja valkosipulia pitäisi käyttää enemmän.

On lähetetty muutama tärkeä sähköposti, varattu kirjoja ja aloitettu kyselylomakkeen suunnittelu. Ennen tätä kaikkea käytettiin paljon aikaa työpisteen järjestelyyn ja kivaksi tekemiseen. Sotkut selän takana ja kaunis maisema edessä.

On nukuttu yhdet pienet päiväunet, joiden jälkeen olo oli nuutunut. Onneksi kaupasta sai pähkinäsuklaata.

On imuroitu yläkerta ja keskikerros.

On luettu montaa eri lehteä. Otettu aikaa teelle ja lukemiselle sieltä mistä pystyy. On myös katsottu Emmerdalea, eikä edes hävetä.

On luettu vilkutus-kirjaa vauvalle, heitelty lelua koiralle, paijattu, pusuteltu ja halailtu.

On syöty kaikki yhdessä saman pöydän ympärillä. Koiratkin pääsevät syöttötuolin alla ihan hyvin osingoille.

On ajateltu, että onpa kiva päivä.

sotkussa

2010-10-12T23:13:00.000+03:00

Kerttu maalasi tänään omin sormin mustikkapuolukkasoseella. Se oli kaunista katsottavaa. Lapsi keskittyi ja nautti selvästi! Ei edes pistänyt sormiaan suuhun. Paitsi sitten kun paperi oli jo viety kaapinoveen kuivumaan. Jotenkin sitä sosetta oli varpaissakin ja niitä oli vauvan mukava mussutella vaipanvaihdon yhteydessä.

Muuten en sotkusta tykkää, mutta tuollainen lapsen luova-sotkeminen on ihanaa. Ei haittaa yhtään! En haluaisi olla sellainen hyssyttelijä-äiti, että varo nyt ettet riko ja sotke ja niin edelleen. Haluan olla majanrankentelija-äiti, joka makaa mahallaan hiekkalaatikolla lasten kanssa. Siinä on minulle haastetta.

Täällä meillä on nyt kamalan sekaista. Ollaan tultu ja menty, pyykkiä on sata kiloa ja purkamattomia laukkuja ainakin saman verran. Päreet palaa koko ajan. Yritän kyllä välittää vähemmän siisteydestä ja ottaa rennommin. Jotenkin vaan huushollin järjestys tuntuu olevan suoraan verrannollinen pääkoppani järjestykseen.

ystävyydestä

2010-10-11T21:36:00.000+03:00

Sain tänään halauksen matkalla luennolle. Tuntui kivalta. Ei olla nähty tämän henkilön kanssa vuoteen ja nyt sattumalta törmättiin.

Mietiskelin iltakävelyllä ystävyyttä. Se on hassua, että joihinkin törmää koko ajan ja joitain ei näe, vaikka kuinka yrittää. Mietin sitäkin, että ystävyyssuhteita pitäisi ihan tietoisesti hoitaa ja pitää yllä.

Olen varmaan ihan kohtuu hyvä ystävä. Ainakin yritän soitella ja kysellä mitä kuuluu. Olen kyllä aika erakkokin, joskus en vaan kaipaa ketään muita kuin nämä täällä kotona. Kertun syntymäkin muutti paljon. Toisista tuli läheisempiä ja toiset tuntuvat katoavan koko ajan kauemmaksi. Kai se on ihan luonnollista.

Kärsin kroonisesta ystävänpuutteesta. Kaipaan ympärilleni samoilla langoilla kulkevia. Sellainen olisi kivaa, että voisi vaan mennä kylään pullapussin kanssa ilman suuria järjestelyjä.

Paras ystäväni on J. Pisimmän aikaa olen ollut ystävä Niinan kanssa. Ja on minulla muitakin ihania, pusut teille!

puoli vuotta sitten...

2010-10-11T06:00:00.017+03:00

Jo alkuviikosta tuli sellainen tunne, että jotain saattaisi tapahtua pian. Aamuisin oli paperissa merkkejä. Torstaina siivosin kaappeja. Menin tuolilla ylös alas ja sitten vielä kauppakeskukseen mammakaverin kanssa. Illalla olin ihan rätti, mutta tyytyväinen. Perjantaina olin metsäkävelyllä Ruissalossa. Marssin polkuja ja kallioita ylös ja alas. Tein töitä ja pehmittelin itseäni.

Perjantai-iltana tunsin supistuksen, joka oli erilainen kuin aiemmat. Sanoin heti, että pitäisi alkaa katsella kelloa. Supistuksia tuli ja meni. Ei pahoja, mutta erilaisia. Katsottiin kellosta ja pistettiin luvut paperille. Sama meno jatkui yöllä ja aamullakin. Lauantaina käytiin kahdesti kävelemässä kipua pois ja ajatukset muualle. Illalla supistukset loppuivat kuin seinään. Olin pettynyt, vaikka olinkin valmistautunut siihen, että kyseessä saattaisi olla väärä hälytys.

Yöllä heräsin johonkin. Supistuskipu sekottui uneen. (Ja uni liittyi erääseen blogiin, hassua.) Nousin ylös ja menin keinutuoliin istumaan hetkeksi. Kun kipu oli ohi menin takaisin peiton alle. Nukahdin muutamaksi minuutiksi ja sitten kipu pakotti taas liikkeelle. Jossain vaiheessa Jkin heräsi ravaamiseeni.

Tunsin kuinka aalto lähti nousemaan, pulssi muuttui. Sanoin supistus, J katsoi kelloa ja minä keinuttelin itseäni keinutuolissa. Välillä yritin olla peiton alla ja nukkua.

Kuuden aikaan noustiin ylös. Tunnit kuluivat usvassa. Kävin suihkussa, kävelin edestakaisin, kyykistyin, yritin löytää kulman, joka veisi kivun pois. Yhdeksän aikaan päätettiin, että nyt ainakin syödään jotain, jos vaikka pitäisi pian lähteä sairaalaan. J keitti puuroa, minä puuskutin supistusta pois ja ramppasin edestakaisin. Ja sitten poksahti. En ensin ymmärtänyt mitä tapahtui. Toivoin, että se oli sitä mitä luulin, mutta kuitenkin pelkäsin, että olinkin vain pissinyt housuuni. Lammikko levisi lattialle ja minä seisoin lamaantuneena paikoillani. J vakuutteli minulle, että kyllä kyseessä taitaa olla lapsivesi. Voi sitä helpotuksen määrää! Olin sinnitellyt ja odottanut jotakin sopivaa hetkeä. En tiennyt, kuinka kovaa minuun piti sattua. Jotenkin oli jäänyt sellainen pelko, että minut ajetaan sairaalasta ulos, kun ei sinne saa mennä liian aikaisin.

Söin puuron ja soitimme sitten taksi. Koko tämän ajan ja taksimatkan supistukset eivät tuntuneet ollenkaan. Lapsiveden poksahdus kai sai adrenaliinin kuohumaan. Sairaalan pihassa olisin halunnut kävellä vielä vähän, mutta J oli erimieltä (ihan hyvä, että oli järjen ääni mukana!).

Purskahdin itkuun kun pääsimme sisälle. Tunnekuohu oli valtava..olin samaan aikaan peloissani ja helpottunut, jännittynyt ja onnellinen. Kätilö luuli, että minulla on jokin hätänä. Ihmettelin, että eikö muut itke tässä tilanteessa. En saanut edes nimeäni sanottua.

Minut laitettiin käyrälle. Istuin tuolissa johtojen keskellä ja supistuksen tullessa en tiennyt miten olisin. Yritin pysyä paikallani, että laitteet eivät tippuisi, mutta se oli vaikeaa. Ponkaisin pystyyn ja tiputin mittarit.

Jostain syystä olin ihan varma, että minua ei oteta tosissaan, että ne passittavat minut takaisin kotiin. Kätilö tuli lopulta katsomaan mitä kuuluu ja tarkastamaan kohdunsuun tilanteen. Hän kuulosti yllättyneeltä (ja minä hykertelin voitonriemuisena), kun sanoi että olen jo neljä senttiä auki. Puin päälleni sairaalapaidan ja ne kamalat sukat. Kävelimme synnytyssaliin.

Supistukset alkoivat olla todella kovia. J hieroi reisiäni ja alaselkää ja minä pyysin, että kovempaa. Supistusten välillä katselin ulos ikkunasta ja näin yhden ystäväni polkevan pyörällä ohi. Tuli epätodellinen ja samalla hyvin todellinen olo. Täällä me olemme ja ympärillä tapahtuu silti ihan tavallisia asioita.

Kätilö kertoi, että voin saada puudutetta, jos haluan ja jos siltä tuntuu. Ajattelin, että sinnittelen vielä. Halusin käydä vessassa, mutta en päässyt ovea pidemmälle kun hirvittävän voimakas supistus jähmetti minut. Huusin Jn apuun, en enää jaksanut sitä kipua ja päätin, että nyt taitaa olla oikea hetki saada helpotusta oloon. Kätilö sanoi, että tein oikean päätöksen. Olin päättänyt, että etenen tilanteen mukaan. Annan kivun olla ja teen sen minkä pystyn. Siinä vaiheessa kipu tuntui liialta enkä voinut ajatella synnyttäväni niin voimattomana.

Sain epiduraalin. Se vei kivut heti. Tunsin kuitenkin jokaisen supistuksen, synnytys eteni ja se oli hyvä. J lähti syömään ja soittamaan väliaikatietoja tuleville isovanhemmille. Minä yritin nukkua vähän.

Hetken kuluttua kätilöt tulivat ja olivat hiukan huolissaan. Vauvan päähän asetettiin anturi, joka antoi tarkempia tietoja hänen hyvinvoinnistaan. Huolestuin, mutta yrtin olla luottavainen.

Kätilöiden vuoro vaihtui kahdelta ja niihin aikoihin minusta alkoi tuntua siltä, että kohta on ponnistettava. Tai oikeastaan se ponnistus vain tuli, en voinut estellä paljoakaan. Soitin kelloa ja hetken päästä uusi kätilö ja opiskelija tulivat esittäytymään. Olin jo niin auki, että sain luvan antaa ponnistuksen tulla. Ponnistus oli kuin kivi sisälläni, vyöryi suurella voimalla eteen päin. Tunsin itseni ulkopuoliseksi.

Ponnistusvaihe alkoi kolmen aikaan. Tein kaikkeni ja minua kannustettiin. Kätilöni oli aivan ihana ja samalla aaltopituudella minun ja Jn kanssa. Tunsin, että minua autettiin ja voimiini luotettiin.

Jossain vaiheessa tunsin, että supistukset hukkuivat jonnekin muiden tuntemusten alle. Minuun sattui liikaa ja homma ei edennyt. Happinaamari ahdisti ja tiuskin sitä pois. Puristin jonkun kädestä ja yritin keskittyä. Vilkaisin Jtä ja näin, että hän oli aivan valkoinen. Hänet käskettiin hetkeksi käytävään.

Ja sitten sattui niin paljon, että ei ole koskaan sattunut. Pelkäsin meneväni paniikkiin, luisuin jonnekkin ja yritin pitää itseni kasassa. Huusin typeriä asioita, jotka nolottavat nyt. Huone oli yhtäkkiä täynnä ihmisiä. Siltä tuntui. Ihmettelin ja itkeskelin sitä. Minulle selitettiin jokaisen ihmisen tarkoitus huoneessa ja se auttoi hätääntymiseeni hiukan. Tuntui silti, että en jaksa. En tuntenut supistuksia, en päässyt ponnistamaan ja vauva oli ahdingossa. Lääkäri oli imukupin kanssa valmiina ja sekin pelotti. Oksettikin ja kaikki tuntui hirvittävän sekavalta.

Kuulin itseni sanovan, että olkaa kaikki hetki hiljaa. Huone hiljeni ja pystyin taas keskittymään. Tunsin supistuksen ja ponnistin. Ponnistin vielä kerran tai kaksi. Ja sitten hän oli siinä. En kai edes huomannut tai ymmärtänyt. Kätilö roikotti pientä ruippanaa edessäni ja sanoi: katso kuka täällä on. Se oli ihmeellinen hetki. Olo oli kummallinen ja helpottunut ja voitonriemuinen ja kaikkea sitä. Yhtäkkiä minä olin synnyttänyt nainen, äiti ja kaikkea mljoonaa muutakin asiaa. Huone oli täynnä onnitteluja ja iloisia ilmeitä. Olisin voinut pussata ihan jokaikistä siellä. Varsinkin itseäni. Ja lopulta vauvakin alkoi itkeä ja muistan ajatelleeni, että se oli kyllä täydellisin ääni koko maailmassa.

Ja nyt hän on jo puolivuotias! Kiloja on tullut lisää viisi ja senttejä melkein kaksikymmentä. Hammaskin löytyy. Oi, olet ihana!

Moi!

2010-10-09T10:29:00.000+03:00

Meillä on ollut hauskaa! Kamala ikävä blogiin jo!

Mitä teille kuuluu?

Tulin vain kertomaan kolme asiaa

2010-09-29T15:31:00.000+03:00

Ensinnäkin kiitos kommenteista edelliseen postaukseeni. Olette ihan super-ihania!

Toiseksi, jaksaisiko/ehtisikö joku teistä superneulojista neulomaan minulle villatakin. Maksan tietysti langat ja vaivan.
Olen jo pitkään yrittänyt löytää tietynmallista villatakkia, vaan ei ole mistään oikeanlaista tullut vastaan. Pitäisi olla istuva, mutta rento malliltaan. Hupullinen, mielellään palmikkoa ja luonnonvalkoinen taikka beige sävyltään. Tekisin itse, mutta haluaisin villatakin ennen vuotta 2020 :)
Niin, jos joku innostui niin voisi laittaa minulle s-postia: outi.vesala (at) gmail.com

Kolmanneksi, tästä piristystä keskelle viikkoa. Muista laittaa äänet päälle :)

hei hei hetkeksi

2010-09-18T00:10:00.000+03:00

Jotenkin tämä tuntuu tyhjältä tontilta, olisi paljon sanottavaa, mutta niitä juttuja en tänne voi kirjoittaa. En saa tästä enää sitä, mitä aikaisemmin sain. Ja jostain syystä pahamieli velloo ja kiemurtaa vatsassa.

Olen pohtinut tätä paljon. Päätynyt siihen, että olen hetken aikaa poissa. Syitä on monia. Tärkeimmän kuva löytyy yläpuolelta.

Tulen sitten takaisin, kun olen oppinut riittämään itselleni. Ja sitten kun osaan ottaa kuvia ihan vain itseäni varten.

(Minulla ja meillä on kaikki kyllä oikein hyvin! Ja ne, jotka haluavat tavoittaa, tietävät miten minut tavoittavat.)

Ihanaa syksyä kaikille!

2010-09-13T11:22:00.000+03:00

Eilen

Näin loikkaavan kalan Aurajoessa. Se sai minut hihkaisemaan förillä ja ihmettelemään, miten kaikki muut suhtautuivat siihen niin tyynesti. Se oli kala! Ja isokin vielä! Tajuatteko? Soitin sitten Jaakolle, jonka kanssa sain jakaa tämän luontokokemuksen.

Hain voimaa hengityksestä pilatestunnilla. Tunnin jälkeen hytisin ja tunsin oloni kummalliseksi.

Poljin vastavirtaan. Kaikki muut olivat menossa sotaveneitä katsomaan. Minä menin omieni luokse. Ja sinne jäin.

Söin pihviä ja porkkanaa. Illalla tein omena-mascarpone-keksi-juttuja. Oli hyviä ja teen uudestaankin.

Istuin saunanlauteilla lukemassa ja yritin heittää löylyllä itseni lämpimäksi. En onnistunut.

Ihmettelin kun eräs ei meinannut millään nukahtaa. Hassuttelin ja höpöttelin.

Nukkumaan menin tukkoisena.

Yöllä tajusin, että maito on loppu.

bossaliinassa, nam!

2010-09-12T15:54:00.000+03:00

Oltiin mekin siellä! Ja hyvää oli. Ja suloista! Ihan tunsi sen hykerryttävän innostuksen ja iloisuuden. Plussaa vauvaystävällisyydestä. Kerttu nautti näyteikkunassa olemisesta ja tyynyllä köllöttelystä. Me mennään varmasti uudestaan, menkää tekin!

tyttöi ja äitei

2010-09-07T22:22:00.000+03:00

Tämä on kahdessadas kirjoitukseni täällä. Eikä ole yhtään hassumpaa juhlistaa sitä näillä kuvilla. Meillä oli mukavia vieraita. Tai tuttujahan ne on. Ehkä tunnistattekin nämä tytöt. Oli hauskaa taas höpötellä ja juoda teetä. Ja hikoilla pienten perässä. Me ollaan nyt äitejä, mutta aika samanlaisia silti kun sillon yläasteella. Ja toisaalta kyllä ihan erilaisia.

Ystäväni on taitava valokuvaaja ja osaa yhdistää värisävyjä upeasti. Kadehdin sitä, mutta ihan sillä tavalla hyvästi. Olen iloinen siitä, että minulla on sellainen ystävä, jonka kanssa ei koskaan tunne itseään hölmöksi, vaikka hölmöileekin ja, jonka kanssa voi aina juoda teetä. Hyvä äitikin hän on, tosi hyvä.

Kummityttöni on ihana reipas kaksivuotias, joka pussaa ja halaa. Saan aina ihmetellä uusia taitoja ja sanoja. Tyttö sietää hyvin meidän äitien kotkotukset ja kaupoissa roikkumiset. Ihana seurata millaiseksi tytöksi ja nuoreksi naiseksi hän kasvaa!

Oma tyttöni on niin kiltti ja suloinen, että en voi uskoa. Hän pölisee ja kuulostaa tanskalaiselta. Sanoo äit-ti-äit-ti-äit-ti ja minä kuvittelen, että tarkoittaa mitä sanoo. On ihan pian viisi kuukautta ja nosti tänään peppunsa ylös ja työnsi itseään eteenpäin. Ehkä vahingossa, mutta äiti on silti ylpeä.

Ja minä. Minä taidan nyt syödä iltapalaksi omenapiirakkaa ja mennä sitten nukkumaan. Oli hyvä päivä.

Haluatko hahtuvaa?

2010-09-06T13:41:00.000+03:00

Väriltään on vähän sameampaa kuin tässä kuvassa. Pari selviteltyä kerää, yhdet puolivalmiit pökät, kolme pikku nökärettä ja yksi sotkuinen ja solmuinen mytty, josta hyvillä hermoilla saa varmasti selvää. Ken haluaa, saa ilmaiseksi ihan.

Pähkäilemme

2010-09-05T19:17:00.000+03:00

Stokken Tripp Trapp vai

Brion Sit?

Kumpi miellyttää enemmän silmää? Tai onko jollain kokemuksia näistä? Siis valkoisena tulee, kumpaan tahansa sitten päädytäänkin. Olen jo kallistunut vahvasti toiseen näistä, mutta kiva kuulla mitä te siellä mietitte.

terveisii pasilasta

2010-09-03T20:52:00.000+03:00

Matkustin tänään junalla Böleen ja takaisin. Habitare oli ihan kiva. Muutamia erityisen sykähdyttäviä juttuja, paljon pullamössöä. Näin pari bloggaajaa, mutta en uskaltanut mennä tekemään lähempää tuttavuutta. Oli sellainen päivä. Junassa luin ja totesin, että lehti oli täynnä huttua. Virkkasin Kertulle tumppuja. Ensin tuli liian suuri, sitten liian pieni. Päädyin ostamaan puputumput messuilta. Niiden lisäksi ostin pussillisen metrilakua Jaakolle. Itselleni toin kasan paperia ja kuvia. Kotiin pyöräillessäni teki mieli laittaa villasukat käsiin, oli niin kylmä!

kotipuuhia

2010-08-30T21:26:00.000+03:00

Eilen otin karkulaiset pois ja laitoin satulan tilalle. Kertun mielestä se oli ihan mahdottoman hauskaa! Aina kun nitojasta kuului kova pamaus, alkoi Kerttu kikattaa ihan hillittömästi. Hassu vauva!

Tänään olen totutellut uuteen, rauhallisempaan tunnelmaan keittiö-olohuoneessa ja tykännyt aika paljon. Kattolamppu pitää vielä siirtää ja siihen tarvitaan Jaakkoa. Minun pituus ei riitä tikkaillakaan. Ja huomaatteko, että viherkasvini kukoistaa. Se toinen joutui yläkertaan arestiin kun alkoi nuokuttaa lehtiään. Ajattelin, että se saisi siellä enemmän aurinkoa. Näyttää kyllä siltä, että sen ahdinko on vain syventynyt.

Illemmalla juotiin teetä ja puhuttiin afrikasta. Kiitos ihanasta seurasta ja tuliaisista Hanna, mennään pian föri-safarille!

loma jatkuu jee

2010-08-30T10:43:00.000+03:00

Ei mun koulu alkanutkaan vielä, jippii! Pari viikkoa aikaa tehdä vaikka mitä. Ainakin kirjoitan kirjeitä (kiitos vastauksista, saatte postia heti kun ehdin ja maltan istua pöydän ääreen!), pesen ikkunat, soseutan ja pakastan, käyn kahvilla ja kakulla (saa tulla mukaan ken tahtoo!) ja varmaan on jotain muutakin tehtävälistalla mitä en nyt vaan muista. Tänään leivon piiraan ja saan kivan vieraan (tahaton, mutta hauska riimipari).

Aijjuu, onko joku menossa viikonloppuna Habitareen? J ei jostain syystä ole kovin innostunut, mutta ihan mielelläni viettäisin päivän aikuisseurassa. Niin ja onko jollain kokemusta habitare+lastenvaunuista?

Viimeiset kuvat Suomenlinnasta. Kuvia olisi vielä vaikka kuinka, mutta ehkä nyt on aika kaivaa kamera taas esille.

kiitos

2010-08-28T21:00:00.000+03:00

RuusuLiisalle kiitos tästä!

Seitsemän sekalaista asiaa minusta...

Minua surettaa jo nyt, että kun muutamme pois Turusta, en voi enää ajaa förillä joen yli.
En pidä siitä, kun suihkun jälkeen jalkapohjiin tarttuu hiekkaa ja pölyä.
Olen ujo ja esiintymiskammoinen, mutta kun olen opettajana luokan edessä, kaikki arkuus katoaa.
Olen huono pilkkusäännöissä. Edellistä lausetta mietin kauan ja päätin sitten olla välittämättä. Asia tulee selväksi, vaikka pilkut ovat väärillä kohdilla. (No tietty opena oon sitten tosi tarkkana näiden kanssa)
Olen käsiala-neurootikko. Joskus kirjoitan luentomuistiinpanot uudestaan, jos käsiala näyttää kamalalta. (Käsialan ei kuitenkaan tarvitse olla siistiä. ) Myös paperin ja kynän täytyy olla tietynlaisia. Mieheni kirjoittaa vain ja ainoastaan tikkukirjaimilla ja se on minusta aika hassua.
En ymmärrä mitään talousasioista..Ja tästä syystä suhtaudun niihin kai liiankin huolettomasti.
Aikaisemmin en seurannut urheilua ollenkaan. Nykyään tiedän jo jotain. Minusta se on kiva, että J on vähän kiinnostunut minun sisustus-, neulomis- yms puuhista ja minä voin jutella ja vähän seuratakin urheilua hänen kanssaan.

Tämä pitäisi nyt antaa seitsemällä bloggaajalle eteenpäin, mutta en osaa millään päättää. Siispä annan tämän kaikille blogeille, joita luen. Kaikki ihania ja kauniita, piristätte jokaista päivääni, Kiitos!

paperia

2010-08-27T18:26:00.000+03:00

Siivosin kaappeja muutama viikko sitten ja löysin laatikollisen kirjeitä, kortteja ja lappusia. Oli kirjeitä ystävältä, ihanilta tuoreilta kakkosluokkalaisilta, syntymäpäiväkortteja ja kauppalappuja. Yksi ihanimmista pinoista syntyi minun ja J:n kirjeenvaihdosta armeijan ja eri kaupungeissa asumisen ajalta. Lappuset ja paperit on ihania. Kun eilen heräsin päiväunilta, oli puhelimeeni liimattu lappu "Kahvi ladattu <3". Keittiökaapin sisäpuolelta löytyy sydän post-it, jossa lukee "Olet ihana".

Tykkään kirjeistä ja korteista. Postin hakeminen on joka päivä pieni ohjelmanumero. Harvoin tulee mitään oikeasti kivaa, mutta aina ilmassa on pientä jännitystä. En osaa kai vielä olla kamalan masentunut ja ahdistunut laskuista, joita postilaatikkoon tipahtaa.

Kaapista löytyneitä kirjeitä selaillessani tuli mieleen sellainen ajatus, että olisipa mukavaa alkaa taas kirjoittaa ihan oikeita kirjeitä. Että tämä on nyt tämmöinen kirjeenvaihtoilmoitus. Äiti, vaimo, opiskelija ja kohta-ope hakee kivaa ja mukavaa kirjeenvaihtotoveria stressittömään kirjoitteluun ja kortitteluun. Jos tykkäät kirjoittaa ja liimata tarroja paperille, niin laita osoitteesi minulle s-postiin outi.vesala(a)gmail.com.

(kuvat Suomenlinnasta)

tänään

2010-08-25T23:24:00.000+03:00

Tänään...

...valitsin kahdet silmälasit. Vein kengät suutarille ja kävin apteekissa. Join kolme kuppia kahvia, yhden niistä kampaajalla. Ostin uusien hiusteni väristä kynsilakkaa ja lakkasin kynnet. Kävin torilla ja laitoin omenat narulle kuivumaan. Pakastin parsakaalisosetta ja maustoin jugurttia omenalla, kanelilla ja kardemummalla. Tein toista kertaa elämässäni punajuuriruokaa. Uunissa hautui punajuurivuohenjuustopaistos. Minusta se oli taivaallisen hyvää. Miehen mielestä se oli muuten hyvää, paitsi punajuuri. Puhuin puhelimessa ystävän kanssa pitkästä aikaa. Neuloin toisen kerän noroa, enää yksi jäljellä ja sitten huivi on valmis. Lankoja ja ideoita kyllä riittää, sillä eksyin tahallani viime viikolla Menitan outletiin Soukassa. Hyvin vaarallinen paikka!

Hyvä päivä!

(Kuvat Suomenlinnasta)

2010-08-24T21:46:00.000+03:00

Aamuyöllä ihastelin taivasta, joka muuttui vaalenpunaisesta koralliin. Tämä loppukesän valo on ihmeellinen. Ei yhtään niin raaka kuin keväällä. Paljon lämpöisempi, matalampi ja vinompi. Pidän siitä ja pidän syksystä.

Tänään on koko päivän tihkunut vettä. Oli ihanaa laittaa sadehousut ja -takki päälle, tykkään siitä kankaan kahinasta. Ja voi miten tykkään Kertusta myssy päässä ja villatakki päällä. Joka päivä ääneen ihmetellään, että miten joku voi olla noin ihana ja että se on ihan meidän ikioma.

Näissä kuvissa on sitä valoa ja onnea.

2010-08-23T22:08:00.001+03:00

Viimeinen viikko lomailua.

Olen tässä kypsytellyt yhtä opiskeluihin liittyvää päätöstä, joka tuntuu suurelta, mutta tekee olon kevyeksi. Se se kai on tärkeintä, että on hyvä olo ja hyvä olla. Tällä viikolla käydään hakemassa uudet tarrat kortteihin (kuudennet sellaiset, kääk) ja haetaan kirjastosta luettavaa. Tahti muuttuu, mutta haluan edelleenkin pitää sen tällaisena, leppoisena. Nyt viimeistään pitäisi opetella tekemään asiat ennen viimetinkaa.

Tämän voimalla jaksaa tentteihin lukea:

BANAANILEIPÄ

Tee 1 ½ kertaisena, niin sopii hyvin uunipellille!

100g voita ja 2,5dl sokeria hierotaan yhteen.

(Itse käytin tavallisen lisäksi ruskeaa sokeria.)

Lisää seokseen kaksi munaa yksi kerrallaan.

Sekoita yhteen 3dl jauhoja (itse korvasin osan vehnäjauhoista spelttihiutaleilla), 1,5 tl leivinjauhetta, vaniliasokeria ja 0,5 tl suolaa.

Lisää jauhoseos edelliseen.

Muussaa 2-3 banaania + kahvikupillinen (tai sen verran kuin kaapista löytyy) pähkinärouhetta/mantelirouhetta/taloussuklaata tms.

Lisää banaanimössö edellisiin. Jos taikina on kamalan paksua niin lisää siihen vähän (noin 4 teelusikallista) maitoa/kermaa/mehua.

Kippaa ja levittele taikina uunipellille. Paista 250 asteessa noin 15min.

Älä säikähdä, ei sen kuulukkaan nousta kovin korkeaksi. Oma leipäni taisi olla n. 1,5cm korkea.

Tämä on siitäkin kiva ohje, että mukaan voi heitellä kaikenlaista ja laittaa sen verran banaaneja kuin pöydälle on jäänyt. Säilyy pehmeänä ja mehukkaana ihan pöydälläkin folioon käärittynä, voi pakastaa ja on kuulemma erinomaista retkievästä - suoraan pakkasestakin mukaan otettuna.

moi taas!

2010-08-22T22:52:00.000+03:00

Ollaan kotona taas. Vietettiin tosi kiva viikko pääkaupunkiseudulla, retkeiltiin vaikka missä ja tehtiin vaikka mitä. Kuvia sieltä ja täältä tulossa ensi viikolla. Onneksi kamera meni rikki vasta reissun puolivälissä. (voi itku!)

Nämä kuvat täältä kotoa ja jo pari viikkoa vanhoja. Kertun eka peruna ja syysvaatetta, mimmi kasvaa hurjaa vauhtia!

eilen illalla

2010-08-13T22:55:00.000+03:00

Jos oli eilen risotto ja kaffe hyvää niin kyllä oli iltaseurakin! Käytiin katsomassa taiteiden yön designmyyjäiset, juotiin kahvit ja syötiin omppupiirasta. Sitten käveltiin kortteleita ympäri ja puhuttiin vaan. Puheenaiheina muun muassa elämän epäreiluudet ja se kuinka kiva on kun on sellainen huivi mikä sopii mihin vaan ja kaiken kanssa. Kiitos Hanna seurasta ja ihanaa matkaa!

Onneksi eilen oli niin kiva päivä. Tänään kun ei ole ollut ihan maailmanparas. Mutta parani kyllä iltaa kohden kun leivoin banaanileipää. Saatte ohjeen myöhemmin.

saa taputtaa!

2010-08-12T17:03:00.000+03:00

Tiedätte varmaan sen sanonnan "ilo se on pienikin ilo". No täällä on nyt yksi iloinen. Tein tänään asioita, joita en ole aikaisemmin jostain syystä uskaltanut kokeilla. En kyllä tiedä miksi arkailin. Kyseessä kun on ihan niinkin pieni juttu kuin maidon lämittäminen ja vaahdottaminen espresson kaveriksi. Tuli hyvää, ihan hirmuisen hyvää! Kaveriksi raakasuklaata, kahta eri laatua, lopputuloksena alkava suklaayliannostus.

Toinen juttu oli vähän isompi. Olen himoinnut jo pitkään risottoa. Ei siis sellaista maissihernepaprikariisimössöä, vaan ihan kunnon ravintolakamaa. Tänään kaivoin sitten jamie oliverin esiin ja kirjoitin ainekset lapulle. Risottoriisiä, kuivaa valkoviiniä, parmesaania, shalottisipulia ja valkosipulia. Raastoin, hienonsin, kuullotin, keitin ja sekoitin. Lopuksi voita ja haudutus. Ja se onnistui! En melkein malttanut syödä kun oli niin hyvää ja olin niin tyytyväinen itseeni.

Edellisen postauksen arvuutteluleikki oli niin hauska, että täytyy järjestää semmoinen uudestaankin!

arvaatko?

2010-08-11T11:23:00.002+03:00

Viime viikolla.

Joka keksii mitä olen toisiksi alimmassa kuvannut, saa palkinnon! Jos on kamalan vaikea, niin laitan lisävihjeitä. (Kati-sisko ei saa osallistua!)

Mila arvasi heti oikein! Kuppikivihän se siinä siis. Milalle jotain kivaa postiin, kunhan saan osoitteen :)

me chillaillaan

2010-08-07T22:29:00.002+03:00

...syödään jätskii kun huvittaa ja vaikka pannukakkua ennen sitä, jos siltä tuntuu. Maataan riippukeinussa ja neulotaan, kuunnellaan korpin raakraakkua ja ällötään hämähäkkejä. Pienin pääsee lavuaariin pesulle ja sen jälkeen ulos viilentymään. Mies meni kalaan ja tuli sieltä takaisin silmät loistaen. Minä katselen taivaalle ja puhaltelen viimeisetkin mustat pilvet pois.

mummilassa moi!

2010-08-04T19:53:00.000+03:00

Terveisiä mummilasta! Tultiin tänne kun alkoi kotijutut ottaa päähän. On jo pidempään ollut paljon sanottavaa, muttei yhtään lauseita. Eikä oikeastaan ääntäkään. Monta pettymystä tullut eteen kesän aikana. Plaah sanon minä. Ei siitä sen enempää. Mieluummin ajattelen nyt tätä kaikkea ihanaa ja suloista!

Kerttu pääsi tänään ensimmäistä kertaa tädin syliin. Olivat niin söpösti saman sävyiset! Alemmassa kuvassa kolme terrieriä pöydän alla :)

Olisi hauska tietää millaisia lukijoita täällä käy! Kerrohan siis jotain itsestäsi!

Tänään ei ollut sellainen päivä, että ei tehty mitään.

2010-07-24T22:36:00.000+03:00

Tänään ei ollut sellainen päivä, että ei tehty mitään.

Koeistuttiin sohvaa ja syötiin lihapullia. Illalla siirtelin huonekaluja. Olohuonekeittiössä on taas uusi järjestys. Ja jälleen kerran se tuntuu edeltäjäänsä paremmalta. Järjestys on vaihtunut jo monen monta kertaa ja aina luulen, että kerta on viimeinen. Nyt on kyllä hyvä näin. Tahdotteko nähdä kuvia?

Aloitin tänään myös viherkasviharjoitteluni. Toivoisin olevani viherpeukalo, mutta olen enemmänkin huonomuistinen mämmikoura, jolla ei pysy kastelukannu kädessä eikä mielessä.

Huomenna jatkuu järjestely (ja viherkasvieni hoivaaminen, sitä ei saa unohtaa), nyt menen peiton alle katsomaan Mma Ramotswea ja neulon samalla koetilkun. Hyvää yötä!

2010-07-22T17:02:00.000+03:00

Hei ystävät!

Onko jollain ajatuksia ja tai kokemuksia tästä sohvasta? Kyseessä siis Ikean Ektorp. Ulkonäkö miellyttää, mutta olisi kiva tietää miten se kestää käytössä, onko päälliset helppo pestä ja niin edelleen..

walkabout

2010-07-20T21:15:00.000+03:00

Eilen lähdettiin kävelemään suuntavaistojen varassa. Kierrettiin pidempi lenkki kuin osattiin ajatella, mutta löydettiin kaunis seutu ja kivoja taloja. Ihanaa kun näinä päivinä voi tehdä asioita kelloon tuijottamatta. Kokonaisuudessaan reissumme kesti kolme tuntia. Kerttu nukkui, heilutteli jalkojaan ja jutteli pupu-ystävälleen. Onneksi viihtyy vaunuissaan.

Tänään ollaan odotettu sadetta koko päivä. Painavia pilviä, muttei tipan tippaa vieläkään.

fun club

2010-07-18T10:46:00.000+03:00

Viime päivien ilonaiheita on paljon enemmän kuin nämä neljä.

Olen maustanut jugurttia ja tehnyt ruokaa.
Olen järjestellyt kaappeja ja päästänyt irti paljosta painavasta.
Olen ostanut alennusmyynneistä loppuelämänlompakon ja Kertulle isompia vaatteita. Muru on nyt 6630g ja 63cm. Tissiaika on vähentynyt ja pulloaika lisääntynyt, en tiedä onko se hyvä vai huono.
Tilasin uudet sohvatyynynpäälliset ja suunnittelin muutoksia.
Ollaan puhuttu paljon kaupungeista, taloista ja lainoista.
Ollaan nukuttu kellarissa, kunnes sielläkin oli niin kuuma, että oli parempi palata yläkertaan. Siellä sentään ilma kulkee ainakin vähän.
Olen saanut yhden neulomisprojektin melkein loppuun ja saan kohta aloittaa uuden. Olen siitä innoissani!
Liityin jäseneksi ja tänään aloitan taas jotain mitä ei olisi kannattanut lopettaa.

Kalenterissa ei riitä aika kaikelle kivalle tekemiselle ja olemiselle. Haluaisin mennä sinne ja tänne, tämän ja tuon kanssa.

Kohta pitää palata opiskeluihin, avata kirjat, kirjoittaa lukujärjestyksiä, suunnitella, lukea, edetä. En jaksaisi vielä.

pari päivää

2010-07-12T17:05:00.000+03:00

Junassa oli kuudet rattaat pienessä niille tarkoitetussa tilassa. Hössöttäviä äitejä ja yksi ihana nukkuva Kerttu. Oli myös yksi pienen pieni vauva, joka sai miettimään kuinka aika kiitää ja liitää.

Kotikotona oli monta auttavaa kättä ja paljon vauva-puhetta. Oli naku-vauva ja aikaisia aamuhymyjä.

Sunnuntaina oli yhden söpön syntymäpäivät. Ihana kaksivuotias. Toivottavasti nähdään pian taas!

3kk

2010-07-11T21:03:00.000+03:00

2010-07-08T19:30:00.000+03:00

Maanantaina käytiin pikaisesti puistossa syömässä vesimelonia ja lukemassa muutama sivu pinoutuneista lehdistä. Tiistaina lounastin ja istuin puistossa entisen masu-ystävän, nykyisen mama-ystävän ja pikku-Sylvin kanssa. Yöllä ukkosti. Keskiviikkona syötiin kaupungilla Kertun isoäidin kanssa ja illalla Kerttu pisti ensimmäisen kerran lelun suuhunsa. Tänään nautittiin kesäpäivästä Hannan kanssa ja höpöteltiin ympäri Turkua.

Ei tarvitse varmaan sanoa, että on ollut erityisen ihana viikko!

Pian pakkaan repun, huomenna lähdetään Kertun kanssa mummilaan!

seinilläkin on korvat

2010-07-07T23:02:00.001+03:00

Ikkunat on auki meilläkin. Jos joku kuuntelee pihalla, niin meiltä kuuluu aika paljon laulua.

Niin ja puhetta jalkapallosta, taloista, vauvasta. Jos kuuntelee oikein tarkkaan niin voi kuulla pienen vauvan hassuja juttuja.

Meiltä kuuluu myös lehtien rapinaa ja tutin mussutusta. Muutaman kerran päivässä vedenkeitin kohisee ja teelusikka kilahtaa mukiin. Useamman kerran voi kuulla jääkaapin ja astianpesukoneen avaamisen ja sulkemisen.

Meillä on myös yksi oikein nariseva porras. Meille ei voi tulla salaa.

Joskus meiltä kuuluu myös haukuntaa, mikä saattaa yltyä ulvomiseksi. Samaiset ulvojat vinguttavat myös lelujaan, joten piipitystäkin kuuluu. Jotain musiikkiakin voi kuulla, mutta nykyään se on useimmiten jotain ihan muuta kuin ennen vauvaa.

Nyt meiltä kuuluu jalkapalloa ja vaunuista pientä tuhistelua.

kesäpäiviä viimeviikolla

2010-07-04T23:25:00.000+03:00

Helle hidastaa ajattelua ja kellokin on jo vaikka mitä. Talo oli tyhjillään ja kaikki luukut kiinni viikon verran. Sisälle oli päässyt vain kuuma ilma. Nyt sentään aurinko on mennyt muille maille ja ikkunasta puhaltaa viileää. On hyvä mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin, kuunnella pientä kuorsausta.

Kuvissa tunnelmia viime viikolta. Käytiin Porvoossakin ja nyt on hampaat toffeessa.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Äiti ja Kerttu seikkailee

2010-07-01T11:19:00.000+03:00

Junamatka meni enemmän kuin hyvin. Kerttu nukkui, äiti neuloi. Koiratkin kuulemma käyttäytyivät kuin kotonaan, torkkuivat koko matkan vieretysten.

Määränpäässä ollaan otettu rennosti, kasvatettu poskia (pyöreät kuin pionit, vai mitä?) ja nukuttu päiväunia ulkona.

Tänään matkustetaan bussilla Helsinkiin tapaamaan sellaisia, joita ei olla vielä koskaan tavattu. Jännittävää!

yrityksiä

2010-06-28T22:34:00.001+03:00

Meillä ähkitään kääntymisharjoituksissa. Ja kun ei ihan vielä onnistu niin vähän itketään. Tänään on äitiäkin itkettänyt. Minulla kun on omat kääntymistreenit menossa.

Huomenna lähdetään reissuun ensimmäistä kertaa junalla. Vauva ja kaksi koiraa ja kaikkien kapsäkit, vaunut ja turvaistuimet. Veikkauksia; kumpi itkee kovempaa vauva vai äiti, kun päästään Espoon asemalle?

Nyt on sellaista, että haluaisin tehdä vaikka mitä, mutta en vaan saa itseäni ylös tästä sohvalta. Kaikki päin mäntyä. Onneksi Kerttu on söpö, hymyilee ja sanoo ägyy.

Olen siis loppuviikon pääkaupunkiseudulla. Jos joku keksii siellä päin jotain kivaa puuhaa äidille ja vauvalle niin saa kertoa siitä kommenttilaatikossa :)

(niin ja jos osaa suositella kivoja imetys+vaipanvaihto-paikkoja Helsingissä niin olis kiva)

Juhannus-viikonloppuna

2010-06-27T11:07:00.000+03:00

Vietettiin kaupunkijuhannusta, kotijuhannusta.

Käytiin torilla, syötiin varhaisperunoita ja loimulohta. Löydettiin maailman parhaimpia keksejä ja syötiin niitä aika paljon. Neulottiin ja virkattiin. Hymyiltiin ja ägyiltiin. Tilattiin netistä ja tehtiin spelttipuuroa. Saatiin vihdoinkin kukkia kotiin ja ihasteltiin niitä. Hikoiltiin ja saunottiin. Saatiin tuliaisiksi lupiineja. Laiskoteltiin sohvalla, hyssytettiin ja katsottiin kaksi tyhmää elokuvaa. Liimailtiin lipputarroja jalkapallojulisteeseen. Iloittiin vauvakaverin ihanasta nimestä ja nähtiin unia. Syötiin porilaista ruisleipää, mozzarellaa ja basilikaa. Oltin sekaisin päivistä ja kellonajoista.

Tänään mennään vielä kaupungille. Sisko on kylässä.

iloa!

2010-06-23T20:43:00.000+03:00

Tänään oli hilpeä aamu!

Olisi muutakin kivaa sanottavaa, mutta jätän ne seuraavaan kertaan.

huomio!

2010-06-22T18:03:00.000+03:00

Lisäsin blogiini uuden sivun, johon laitoin muutaman vaatteen myyntiin. Lisään sinne piakkoin myös kestovaippoja!

Sivulle pääsee myös blogin sivupalkin kohdasta Jotain muuta.

iltapäivän satunnaiset ja lempiasiat

2010-06-21T15:26:00.000+03:00

Tämän hetken lempiasia on tutti ja rauhallinen päiväunia nukkuva vauva. Vauvan tuoksu, takatukka ja uninen hiusten hypistely.

Aamulla ja aamupäivällä siivottiin. Pistin lelut suureen vanhaan lasipurkkiin. Lasitölkkejä on vielä muutama odottamassa tarkoitustaan. Olisin halunnut laittaa niihin lupiineja, mutta en ole löytänyt sellaisia lähitienoilta. Pihan sireenitkin on kadonneet. Tätä asiaa olen kitissyt koko aamun miehelle. Olen raivostuttava varmasti. Mutta kun on joku ajatus päässä, niin ei siitä niin vaan eroon pääse.

Iltapäivän satunnaiset koottu keskikerroksen pikkuvessasta. Siellä meikkaan ja pesen aamuisin hampaani.

love.

2010-06-20T19:40:00.000+03:00

Eilen syötiin kaakkua ja konvehteja posket märkinä. Oli ihan mahdottoman kaunista ja herkkää, true love. Omat häät vahvasti mielessä.

Tänään olen katsellut iltajuhlan taltiointia. Kyllä miehet osaavat puhua kauniisti.

Voisin huokailla tästä asiasta enemmänkin, mutta säästän teidät hattaralta.

satunnaisia meilläkin!

2010-06-19T11:14:00.000+03:00

Tällaisia satunnaisia meidän keittiöstä. Ulkona sataa ja sisällä on hämärää. Tekee kuvista pehmeitä. Koko koti on yhtä satunnaista. Tavarat väärissä paikoissa, etsimässä paikkaansa tai odottamassa kotoa poistumista. En ole jaksanut enkä ehtinyt järjestellä. Sen sijaan olen ehtinyt ihmetellä yhtä tuttisuuta, joka sanoo ägyy. Joskus kuiskaa joskus huutaa. Tutti on siis alkanut viihtyä suussa ja se on vapauttanut minua hiukan. Tissi on silti paras paikka ja minusta se on ihanaa.

Eilen neuvolassa puntari näytti kuutta kiloa ja senttejä oli lähes kuusikymmentä. Hymyjä ei tädille antanut, mutta meille muikistelee ja keikistelee. Maailman suloisinta. Yhtä suloista on uninen hiusten näplääminen. Katselen ja ihastelen.

Tänään on isipäivä. Sen kunniaksi pukeuduttiin isin lempibändiin ja raisuihin leopardeihin. Pehmentämään valkoinen neuletakki. Isi ja vauva rokkailee kotona, kun mami lähtee nyyhkimään prinsessahäihin ystävän luo.

Kotonakotona

2010-06-15T17:40:00.001+03:00

Tykkään noista punaisista lyhtypylväistä. Suojatiet ja risteykset kulkee eri paikoissa ja koulukin on kuulemma eri näköinen kuin silloin. Aion viedä J:n katsomaan vanhoja laulelureittejäni joskus. Nyt en ehdi.

Tänään söin hyvää raparperipiirakkaa ihanassa ja nätissä seurassa ja kuuntelin melkeinkaksivuotiaan hassuja juttuja!

karkulainen

2010-06-10T21:58:00.000+03:00

Eilen söin lempiravintolassani yhden lempi-ihmiseni kanssa. Join lasillisen viiniä, alkupalaksi parsaa, pääruuaksi korvasienirisottoa, jälkiruuaksi raparperi-mansikka-pannacottaa.

Juostiin elokuviin. Nauroin ja itkin. Ikävöin lasta ja miestä. Kotiin karkulais-äiti pyöräili paita maidosta märkänä.

Tänään purin pahaa päivää vaatehuoneeseen ja kasasin suuren pinon kirpputorille. Olen hiukan sekaisin itseni kanssa. En ole enää sama, joka olin yhdeksän kuukautta sitten. Tuntuu, että mikään ei sovi. Täytyy vähän etsiskellä, mutta eiköhän se taas sieltä löydy.