erittäin vakavasti otettava tutkielma luentosaleista ja kirjastojen lukupaikoilta

Seuraavat henkilötyypit perustuvat tositapahtumiin (nimet muutettu) ja edustavat lajinsa tyypillisiä ominaisuuksia. Tämä tutkimus on tehty noin viiden yliopistossa vietetyn vuoden kokemuksella. (Tutkija myöntää itsekin toimivansa silloin tällöin alla esitellyillä tavoilla.) Mahdollisen jatkotutkimuksen aihe liittyy bussipysäkeillä ja busseissa tavattaviin ärsytystä kirjoittajassa aiheuttaviin tyyppeihin, mm. Kuulovaurio-Kalle, ja Sylky-Simo.

Purkka-Pekka pitää huolta hampaistaan, välttää eroosiota ja happamien röyhtäysten tuhoja tekevää voimaa, syömällä purkkaa. Pekan äiti (tai opettaja) ei ole kuitenkaan koskaan opettanut, että ruoka suussa ei saa puhua. Eikä purkkaa syödä suu auki. Kannatan hyvää hygieniaa ja raikasta hengitystä, mutta en koe tärkeäksi tietää kuinka hyvin Pekka saa purkan kiertymään kielensä ja hampaidensa ympärille, tai kuinka monta palaa purkkaa hän on tällä kertaa suuhunsa pistänyt. Voi tietysti olla vaikeaa koordinoida suun kiinni pysymistä ja pureskelua samaan aikaan (varsinkin jännittävillä luennoilla), mutta Pekka pliis kokeile. Huomaatkos, purkka ei mene väärään kurkkuun, vaikka pitäisit suusi kiinni sitä jauhaessasi. Ja happikaan ei lopu.

Rytmi-Roopella on rytmi veressä ja kynä/viivotin/ihan mikä vaan rytmikapulaa muistuttava esine kädessään. Onhan se varmasti omaa lukemista jäsentävää, kun rytmittelee alleviivausten välissä sambarytmejä pöytään. Naputtelu, napsuttelu ja tömistely on ehkä Roopen stressireaktio ja selviytymiskeino tenttikaaosta vastaan. Ja tietysti hyvä keino eliminoida vastustajat. Vieressä tai vähän kauempanakin lukevalta kun katkeaa ajatus/lause/ihan mikä vaan aina kun jostain alkaa kuulua parhaimmassa tapauksessa koko ajan nopeutuva komppi. Ja hetken päästä katkeaa myös pinna.

Kaksi viimeistä liittyvät aina ajankohtaiseen flunssa-teemaan.

Köhä-Kirsti köhii vähän ja useasti. Sillä tavalla, että tekisi mieli ystävällisesti koputtaa olkapäähän ja kehottaa yskäsemään kerran oikein kunnolla. Yksi kunnon rykäisy on hermoja säästävämpää toimintaa kuin jatkuva pieni ja sievä köhiminen.

Räkä-Raijalla ei ole nenäliinaa. Raija siis vetää räkää kohti poskionteloitaan, jotta tenttikirjat säästyisivät. Tätä tapahtuu melkein yhtä usein kuin Köhä-Kirstin köhinää ja joissain tapauksissa nämä kaksi yhdistyvät ihanaksi flunssa-sinfoniaksi. Kirstiin verrattuna Raija ei ole niin ärsyttävä kanssalukijoilleen, mutta ällöttävyyskategoriassa Raija pesee kaikki muut mennen tullen. Jostain syystä lukijan mieli harhautuu rään ihmeelliseen maailmaan sen sijaan, että omassa opuksessa oleva tieto tarttuisi muistiin.