perjantai 14. tammikuuta 2011



Arki alkoi. Neljä päivää takana yliopistoilua ja olen ihan rätti. Mutta positiivisella mielellä, sillä asiat edistyvät ja tunnelin päässä näkyy valoa. Nyt ei auta muu kuin kerätä kaikki voimat ja rutistaa tutkinto ulos. Onneksi puurtamisen vastapainona on jotain kovin suloista. 
Eräs, joka on nyt 9kk ja oppi tällä viikolla nousemaan istualleen. Mahallaan ei viihdy enää ollenkaan, joten tuskin ihan pian oppii ryömimäänkään eteenpäin. Ehkä hän nousee suoraan jaloilleen. Olen ollut kovin huolissani, mutta ehkä se tästä nyt. Kun ei ole kiire minnekään, opettaa äitiäkin hidastamaan. Maataan tässä nyt vain ja leikitään näillä napeilla, jos joku karkaa liian kauas, otetaan uusi nappi käteen. Niin se menee. 
Tänään hän taputti käsiään yhteen ensimmäisen kerran. Niin suloinen pieni ääni kuului noista pulleista käsistä! 

8 kommenttia:

  1. Voi mikä kaunotar!

    Itse en aikoinaan ryöminyt ollenkaan; konttaamaan lähdin ensin. Eli teillä varmaan mennään kohta ja lujaa.

    Tsemppiä viimeiseen rutistukseen ja mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
  2. Suloisuus.

    Kaikki omaa tahtiaan. Hyvä niin. Emmehän me aikuisetkaan samaa tahtia kehity/taannu :-).

    VastaaPoista
  3. Äh,kirjoitin pitkän rimpsun ja painoin väärää nappia niin hävisi..Mutta kaikki hyvin,tytöllä on hienoja taitoja jo eikä ryömiminen ole välttämätöntä,moni alkaa suoraan konttaamaan ja kehitys voi olla nopeaakin kun pääsee alkuun.Meillä kuukaudessa neiti oppinut kääntymään,istumaan tuettuna ja raahautumaan eteenpäin,ero on valtava kuukauden takaiseen lattialla pötköttäjään.
    Äideille on huoli sisäänrakennettuna joten en voi muuta sanoa kuin että nauti pienestä taputteljastasi,hänellä on varmasti kaikki hyvin.
    T:fysioterapeutti :)

    VastaaPoista
  4. Söpö tyttö!
    Jokainen vauva oppii asiat omaan tahtiinsa. Kannattaa varmaankin ajatella positiivisesti, että saat vielä hetken nauttia paikallaan olevasta vauvasta, ja siitä että ei koko ajan tarvitse vahtia, minkä sähköjohdon tai muun vaarallisen aparaatin kimpussa se vauva taas touhuaa :)

    VastaaPoista
  5. Voi mikä pakkaus,ihana:)
    Ja sanon samaa kuin muutkin: älä huoli! Peppi ryömi hetken ja konttasi hetken ja alkoi sitten nousemaan tukea vasten seisomaan..ja naapurin J. meni peppykyytiä (laahasi peppuaan istuvilteen:) ) eikä ryöminyt tai kontannut ollenkaan,siitä sitten alkoi nousemaan. Katsotaan vaan,niin ei mene kauaa kun jo kohta juokset Kertun perässä:) !

    p.s tuliko tänään jo postia? :)

    VastaaPoista
  6. Minä en koskaan kontannut, etenin peppukiitoa eli istualtaan hivuttauduin eteenpäin ja aika vauhdilla vieläpä, ja olin vasta lähemmäs kaksi kun opin kävelemään :D

    Multa eka työviikko kolmen viikon loman jälkeen vei mehut ihan täysin, voisin vaan itkeä kun tuntuu niin hyvältä tämä viikonloppu! Kai se tästä taas alkaa suttaantua kun pääsee vauhtiin. Käynnistysvaikeuksia vain.

    VastaaPoista
  7. Iiih, joko K. osaa tommoisia temppuja! Sivusta seuraajana neiti kasvaa ja kehittyy ihan valtavaa vauhtia! Kyllä me kohta jo jutellaan..

    VastaaPoista
  8. Tuo huoli on niin tuttua. Meidän poika on kans hidas liikkeissään ja ehdin huolestua joka kehitysaskeleesta ihan turhaan. Poika lähti 2 viikkoa ennen 10kk ikää ryömimään. Pari viikkoa sen jälkeen lähti sitten konttaamaan eli keskimääräistä myöhemmin varmasti. Nyt ikää reilut 1 vuotta ja konttaillaan edelleen. Tukea vasten ei nousta, kävelystä puhumattakaan. Ja taas täällä stressataan. Niin ja ihan turhaan varmasti :)

    VastaaPoista