Viikonloppuna

...kokeiltiin nurmea varpaiden alla ensimmäistä kertaa, aluksi se oli ihan kamalaa..lopuksi jo ihan ok. Mutta syliin piti päästä ja äkkiä. Paljon kivempaa oli keinua ja keinua ja keinua...Vaarikin unohti formulat..kahdesti... tuo alle metrin mittainen tuntuu aika usein pistävän kaiken sekaisin.

...nautittiin yllättävästä lämmöstä. Koirat makoilivat kuistilla ja käänsivät vain välillä kylkeä. Pahin auringonpalvoja kiipesi rohkeasti jopa pöydälle. Ajatteli kai olevansa lähempänä tuota ihmeellistä lämmönlähdettä. 

...ajeltiin Tampereelle juhlimaan 1-vuotiasta. Hauskat juhlat ja hyvää syötävää. J muistelee edelleenkin suklaaleivoksia. Minä ihmettelen missä vaiheessa näistä meidän pirpanoista on tullut isojapieniä yksivuotiaita? Toivottavasti nähdään taas pian.

...puhuttiin taloista, kodeista ja tonteista. Parin vuoden kuluttua asia on ajankohtainen. Nyt suunnitellaan ja mietitään. 

Tänään niistän nenää ja juon teetä.

pus pus

Ihanaa äitienpäivän iltaa ihan jokaiselle!

Kevät on saanut mielen virkeäksi ja vähentänyt opiskelujuttujen määrää, mutta lisännyt kaikenlaista muuta häärimistä. Kamerakin unohtuu päiviksi (viikoiksi) nurkkaan. 

Elo on nyt sellaista, että aamulla herätään kahdeksan aikaan ja leikitään hetki sängyssä mamman käsirasvatuubeilla. Kun kiipeily yltyy vaarallisen hurjaksi, lähdetään alakertaan laittelemaan puuroa. Yksi iso annos, josta osa pienempään kippoon ja osa isoon suuhun. Maiskutellaan ja ehkä katsellaan vähän lastenohjelma tarjontaa. Pestään hampaat, konttaillaan, syödään imuria ja heitellään palikoita. Sitten alkaakin jo vääntö ja kääntö ja saadaan menolippu yläkertaan aamu-unille. Joinain aamuina sitä sitten nukahdetaan koko perhe. Yleensä isommat sohvalle epämukavasti koirat välissä ja alla ja päällä.

Kun radiosta kuuluu ää, aletaan lounashommiin. Napsitaan milloin mitäkin lautaselta. Parasta herkkua on makarooni, joka katoaa suikero suikerolta pieneen suuhun. Kaikki ylimääräinen, mikä ei ole makaroonia tai hernettä viskotaan koirille, jotka parveilevat kuola valuen syöttötuolin ympärillä. Vapaavalintainen päiväohjelma lounaan jälkeen sisältää kaupassa/postissa/kirjastossa/yliopistolla käyntiä, keinumista tai muuta ulkoilua. Välipalaksi jotain hyvää hedelmää ja neljän aikaan ollaankin sitten taas päiväunikunnossa, koko porukka. Menolipun unijunaan saa kuitenkin vain osa porukasta, yleensä vain ne pienimmät. Nytkin sohvalta kuuluu raskas tuhina ja todennäkösesti yläkerrassa kuorsataan vähintäänkin yhtä makoisasti.

Unien jälkeen iltaruoka ja emmerdale. Sitten pihalle ja pihailun jälkeen iltapuurolle. Yöuni tulee viimeistään puoli yhdeksän. Ja siitä alkaa sitten isojen laatuaika. Kerätään päivän leikit lattialta, tyhjennetään ja täytetään tiskikone. Sitten toinen painuu kellariin naputtamaan tilasto-ohjelmia ja toinen ottaa tenttikirjan käteensä. Elo kulkee omissa uomissaan ja irrottautuminen tuntuu työläältä.

Vappu kulki aikalailla samaa rataa. Lisätään vaan tippaleipiä, simaa,perunsalaattia, nakkeja ja lihapullia. Iso lettu vapputorilla, ilmapalloja ja rakeita. Sisäpiknik ja mukavaa seuraa. Kivaa on!

Viikonloppuna juhlittiin!
Kiitos vielä kaikille ihastuttaville vieraille, pienille ja isommille. Kerttu on onnen tyttö! Hymyilyttää!

Tänäänkin aurinko paistaa.. kyllä kelpaa tiskailla ja järjestellä paikkoja valmiiksi kohtaamaan taas arjen ihanuuksia. Olen jo melkein lomalla!

Hän on tänään yksivuotias. 

Hänellä on noin seitsemän hammasta ja niillä hän rouskuttaa näkkileipää ja maissinaksuja.

Hän nuuskuttaa hassusti nenällään ja hymyilee tutti vinossa.

Hän osaa syödä itse aika hyvin, mutta useimmiten sapuskat päätyvät koira-veljien suuhun.

Hän konttaa ja kävelee tukia pitkin. Ei kuitenkaan vielä nouse itse seisomaan. 

Kaikenlaisten esineiden ja asioiden viskominen on mahdottoman kivaa puuhaa. Toinen kiva leikki on teekauppias - äidin teepussukat lentävät ympäriinsä kun kauppias kaivelee hyllyjään. 

Hänelle saa pinnin päähän ja pienet saparot. Tukkansa on takaraivolla lyhyttä säkkärää.

Hän löytää omat varpaansa, pupun nenän ja osaa painaa hissin nappeja.

Heiluttaminen ja taputtaminen on kivaa. Eikä haittaa mihin päin heiluttaa, kunhan heiluttaa.

Osoittelu on uusi harrastus ja siinä saavat isi ja äiti olla kekseliäitä kun yrittävät tulkita mitä sormi milloinkin näyttää. Hän osaa myös silittää koiria, omaa naamaansa ja vääntää isiä nenästä tarpeen vaatiessa.

Hän soittaa pianolla jännittävää musiikkia, herkkiä balladeja xylofonilla ja laulaa hurjaa rokkia Ipanapan tahtiin. Tietyt kappaleet saavat pään hytkymään ja sitten tanssitaan. 

Viikonloppuna juhlitaan!

Vuosi sitten alkoi tuntua siltä, että kohta tapahtuu.
Tänään syön kakkua ja ihastelen pientä nykerönenää. Ihmeellistä!

Valo on kivaa ja sormenjäljet elettyä elämää. Peilikaapin ovissa on puuroa, lattiassa tahmeaa banaania. Tänä viikonloppuna testileivon synttäreitä varten. Pian juhlimme yksivuotiasta! 

Ennen juhlia on vielä monta kouluhommaa tehtävänä. Sen tämän vuoden suurimman sain jo tehtyä sentään. Juhlien jälkeen koulu on lähes loppu ja sitten aion vaan ommella, neuloa, virkata ja syödä hiekkalaatikolla Kertun kanssa hiekkakakkuja.