Kaksi viikkoa.
Tuntuu lyhyemmältä ja pidemmältä ajalta.
Olen oppinut paljon ja toisaalta huomannut että en tiedä vielä mitään. Tunnen itseni tarpeelliseksi ja täydelliseksi omalle lapselleni. Ja toisaalta koen riittämättömyyden tunnetta. Sydäntä särkee kun en aina osaa auttaa, tehdä oikein. Pienellä on vatsanväänteitä ja minä voin vain pitää sylissä.
Pakahduttavan rakkauden tunteen mukana tulee rintaa kaivertava huoli. Mikä tuo näppy on, mitä tuo itku tarkoittaa, onko nälkä, riitänkö, annanko tarpeeksi ravintoa, hellyyttä, osaanko pitää oikein?
Äitivarmuus kasvaa kun käy kaupungilla, osaa mennä hissillä kirjastossa, selviää kahden koiran ja vaunujen kanssa korttelin ympäri, saa lapsen nukahtamaan, näkee hymyjä ja joku niistä osuu suoraan kohti.