Tulin vain kertomaan kolme asiaa

Ensinnäkin kiitos kommenteista edelliseen postaukseeni. Olette ihan super-ihania!

Toiseksi, jaksaisiko/ehtisikö joku teistä superneulojista neulomaan minulle villatakin. Maksan tietysti langat ja vaivan.
Olen jo pitkään yrittänyt löytää tietynmallista villatakkia, vaan ei ole mistään oikeanlaista tullut vastaan. Pitäisi olla istuva, mutta rento malliltaan. Hupullinen, mielellään palmikkoa ja luonnonvalkoinen taikka beige sävyltään. Tekisin itse, mutta haluaisin villatakin ennen vuotta 2020 :)
Niin, jos joku innostui niin voisi laittaa minulle s-postia: outi.vesala (at) gmail.com

Kolmanneksi, tästä piristystä keskelle viikkoa. Muista laittaa äänet päälle :)

hei hei hetkeksi

Jotenkin tämä tuntuu tyhjältä tontilta, olisi paljon sanottavaa, mutta niitä juttuja en tänne voi kirjoittaa. En saa tästä enää sitä, mitä aikaisemmin sain. Ja jostain syystä pahamieli velloo ja kiemurtaa vatsassa.

Olen pohtinut tätä paljon. Päätynyt siihen, että olen hetken aikaa poissa. Syitä on monia. Tärkeimmän kuva löytyy yläpuolelta.

Tulen sitten takaisin, kun olen oppinut riittämään itselleni. Ja sitten kun osaan ottaa kuvia ihan vain itseäni varten.

(Minulla ja meillä on kaikki kyllä oikein hyvin! Ja ne, jotka haluavat tavoittaa, tietävät miten minut tavoittavat.)

Ihanaa syksyä kaikille!

Eilen

Näin loikkaavan kalan Aurajoessa. Se sai minut hihkaisemaan förillä ja ihmettelemään, miten kaikki muut suhtautuivat siihen niin tyynesti. Se oli kala! Ja isokin vielä! Tajuatteko? Soitin sitten Jaakolle, jonka kanssa sain jakaa tämän luontokokemuksen.

Hain voimaa hengityksestä pilatestunnilla. Tunnin jälkeen hytisin ja tunsin oloni kummalliseksi. 

Poljin vastavirtaan. Kaikki muut olivat menossa sotaveneitä katsomaan. Minä menin omieni luokse. Ja sinne jäin.

Söin pihviä ja porkkanaa. Illalla tein omena-mascarpone-keksi-juttuja. Oli hyviä ja teen uudestaankin.

Istuin saunanlauteilla lukemassa ja yritin heittää löylyllä itseni lämpimäksi. En onnistunut.

Ihmettelin kun eräs ei meinannut millään nukahtaa. Hassuttelin ja höpöttelin. 

Nukkumaan menin tukkoisena. 

Yöllä tajusin, että maito on loppu. 

bossaliinassa, nam!

Oltiin mekin siellä! Ja hyvää oli. Ja suloista! Ihan tunsi sen hykerryttävän innostuksen ja iloisuuden. Plussaa vauvaystävällisyydestä. Kerttu nautti näyteikkunassa olemisesta ja tyynyllä köllöttelystä. Me mennään varmasti uudestaan, menkää tekin!

tyttöi ja äitei

Tämä on kahdessadas kirjoitukseni täällä. Eikä ole yhtään hassumpaa juhlistaa sitä näillä kuvilla. Meillä oli mukavia vieraita. Tai tuttujahan ne on. Ehkä tunnistattekin nämä tytöt. Oli hauskaa taas höpötellä ja juoda teetä. Ja hikoilla pienten perässä. Me ollaan nyt äitejä, mutta aika samanlaisia silti kun sillon yläasteella. Ja toisaalta kyllä ihan erilaisia. 

Ystäväni on taitava valokuvaaja ja osaa yhdistää värisävyjä upeasti. Kadehdin sitä, mutta ihan sillä tavalla hyvästi. Olen iloinen siitä, että minulla on sellainen ystävä, jonka kanssa ei koskaan tunne itseään hölmöksi, vaikka hölmöileekin ja, jonka kanssa voi aina juoda teetä. Hyvä äitikin hän on, tosi hyvä.

Kummityttöni on ihana reipas kaksivuotias, joka pussaa ja halaa. Saan aina ihmetellä uusia taitoja ja sanoja. Tyttö sietää hyvin meidän äitien kotkotukset ja kaupoissa roikkumiset. Ihana seurata millaiseksi tytöksi ja nuoreksi naiseksi hän kasvaa!

Oma tyttöni on niin kiltti ja suloinen, että en voi uskoa. Hän pölisee ja kuulostaa tanskalaiselta. Sanoo äit-ti-äit-ti-äit-ti ja minä kuvittelen, että tarkoittaa mitä sanoo. On ihan pian viisi kuukautta ja nosti tänään peppunsa ylös ja työnsi itseään eteenpäin. Ehkä vahingossa, mutta äiti on silti ylpeä.

Ja minä. Minä taidan nyt syödä iltapalaksi omenapiirakkaa ja mennä sitten nukkumaan. Oli hyvä päivä. 

Haluatko hahtuvaa?

Väriltään on vähän sameampaa kuin tässä kuvassa. Pari selviteltyä kerää, yhdet puolivalmiit pökät, kolme pikku nökärettä ja yksi sotkuinen ja solmuinen mytty, josta hyvillä hermoilla saa varmasti selvää. Ken haluaa, saa ilmaiseksi ihan.

Pähkäilemme

Stokken Tripp Trapp vai

Brion Sit?

Kumpi miellyttää enemmän silmää? Tai onko jollain kokemuksia näistä? Siis valkoisena tulee, kumpaan tahansa sitten päädytäänkin. Olen jo kallistunut vahvasti toiseen näistä, mutta kiva kuulla mitä te siellä mietitte.

terveisii pasilasta

Matkustin tänään junalla Böleen ja takaisin. Habitare oli ihan kiva. Muutamia erityisen sykähdyttäviä juttuja, paljon pullamössöä. Näin pari bloggaajaa, mutta en uskaltanut mennä tekemään lähempää tuttavuutta. Oli sellainen päivä. Junassa luin ja totesin, että lehti oli täynnä huttua. Virkkasin Kertulle tumppuja. Ensin tuli liian suuri, sitten liian pieni. Päädyin ostamaan puputumput messuilta. Niiden lisäksi ostin pussillisen metrilakua Jaakolle. Itselleni toin kasan paperia ja kuvia. Kotiin pyöräillessäni teki mieli laittaa villasukat käsiin, oli niin kylmä!