Polttariviikonlopun siistitty versio. Seilattiin rakkauden satamaan ja oltiin välillä vähän laitamyötäisessäkin. Mutta hei, kivaa oli ja sain tutustua mukaviin tyyppeihin! 

Morsian, olet kaunis ja ihana!

Eilen tehtiin pieni pyhiinvaellus. Haettiin todistus kovasta työstä ja matkattiin sillalta sillalle ihaillen laivoja puissa ja lintuja joessa. Olisin mielelläni heittäytynyt nurmelle selälleni ja katsellut tuulen suhinaa lehmuksissa. Pääsispä nyt järveen viilentymään.

Päivän piknikiltä vain kaksi kuvaa. Toisessa eräs mutrusuu, joka oli sitä mieltä, että nyt sais jo nää piknikpelleilyt riittää. Toinen kuva tässä alimpana. Ylemmät kuvat vaan sopivat tunnelmaan. Ei siinä malttanut kameraa kaivaa esiin, kun oli niin paljon taas asiaa ja maailmaa parannettavana.

Täällä on hei jännittävät ajat edessä. Olen ensimmäistä kertaa varsinaisesti äitiyslomalla, siis yksin kaksin Kertun kanssa. Me ollaan aikaisemmin tiiminä hoidettu koti ja lapsi. Nyt miekkonen on töissä ja minä ihan vaan äitinä täällä. Hauska kesä varmasti tulossa! Syksyllä elo taas muuttuu, kun Kerttu menee päiväkotiin. Minä sisutan opinnot loppuun, että saan taas olla kotona Kertun kanssa. 

Juhlittiin kaunismekkoista siskoa, tätiä ja kälyä. Viisikymmentäviisi taputusta ja kiljahdukset päälle.

Iltapäivällä aurinko paistoi jo korkealta.

Kun oli tarpeeksi kävelty, pysähdyttiin penkille katselemaan merta. Syötiin kolmeen pekkaan kaksi keksiä ja yksi pillimehu. Saatiin monta hyvää ja monta hassua kuvaa itselaukaisimella. Paluumatkalla löysin vähän villin omenapuun, jossa oli monta pörisevää raitapöksyä. Naps naps naps kuvia ja äkkiä karkuun.

Olin jo menossa nukkumaan, kun päätin vielä katsella viime kesän blogimerkintöjäni..kahlasin läpi koko kesän ja alkusyksyn. Niin kepeää, iloista ja värikästä. Ja sitten, selvästi, syksymmällä tuulen suunta muuttui, tuli paha olo, paha mieli. Ymmärsin siinä samalla sitten, kuinka kovan kolauksen olen sisuksiini saanut. Ja kuinka moneen asiaan se on vaikuttanut.

Tänään koin toisenlaisen kolauksen. Fyysisemmän. Tuijotin kattoa ja kuulin onneksi sanat: hyvänlaatuinen se ehdottomasti on, sitä ei tarvitse murehtia.

Kangasvarasto on nyt siivottu ja viikattu. Löysin joskus UFFista ostamani mummon kotimekon. Tarkoituksenani on ollut kaventaa se itselle sopivaksi, kangas kun on niin kiva. Mutta enpä tiedä enää. Siis, olisiko joku kiinnostunut antamaan tälle uuden kodin? Kotoiluun tai muuhun. Aika reilu kooltaan, löytyy nappia ja rintataskua. Vähän jotain pientä röpöä, se ei kuitenkaan erotu tuosta kuosista. Postikulut jos saan, niin olen tyytyväinen.