Tänään...

... päällä tällä ohjeella itse tehty villatakki. Ensimmäinen isompi asia, jonka olen puikoilla saanut valmiiksi. Huomaan, että olen kehittynyt kärsivällisempään suuntaan. Lopputuloskin on ihan hyvä. Vähän iso, mutta se johtuu vähän väärästä langasta.

...kaunista musiikkia. En ole aikoihin kuunnellut muuta kuin lastenmusiikkia. Tänään jotain muuta. Nyt soi tämä.

...ihania hetkiä Kertun kanssa. Hän on  i h m e e l l i n e n !

...nopea kirpparikierros, josta hyvä saalis. Kankaita ja pikkuiset saappaat. Niin ja sukkahousut eräälle pienelle neidille.

...eukolle arkikimppu. Kieltäydyin kyllä olemasta eukko. Neilikat on kauniita. Minulla on paras mies, niin paras, että voin sillon tällön olla eukko.

...nyt teetä ja lisää neulomista. Tulee Kertulle raitapaita. Neuloessani mietin, mitä teen seuraavaksi. Mitä teen kahdesta mohairkerästä? Kertokaa.

Lintujen tilalle lennähti kuumailmapalloja! Tällaista kaikkea ehtii askarrella, kun pitäisi tehdä kouluhommia. Mietintämyssy kyllä raksuttaa koko ajan... korvissa soi.

On se vaan niin suloisen hauskaa, kun takapenkillä matkustaa pupu.

Tässäkin tapauksessa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. 

Tuhansia sanoja on kyllä tullut kirjoitettua. Miehelläkin monta sanahommaa. Illalla kun Kerttu on mennyt nukkumaan, minä istun koneelle täällä tuvan puolella ja mies menee kellariin kirjoittamaan omia juttujaan. Näin mennään ainakin vuosi eteen päin ja sitten toivottavasti alkaa ihan eri kuviot.

Kiitos muuten teille, jotka kommentoitte tuohon liikkeellelähtö asiaan. Tuli paljon parempi olo, erityisesti erään fysioterapeutin kommentista :) 

Kuvat eivät liity asiaan. Asia on se, että olen nyt sotkenut asioita ja ollut huolimaton. Univelkaakin kertynyt.

Onneksi kuvissa on monta hyvää asiaa. Niillä mennään tämä päivä ja seuraavat.

26

Pitkät aamu-unet, suloinen lapsi, kaksi leivosta aamupalaksi, amor vincit omnia kaulassani, hyvää ruokaa, viiniä, suklaakakkua, ihania viestejä, uusi ompelukone, onnistumisia.

Onpa hyvä olo.

Arki alkoi. Neljä päivää takana yliopistoilua ja olen ihan rätti. Mutta positiivisella mielellä, sillä asiat edistyvät ja tunnelin päässä näkyy valoa. Nyt ei auta muu kuin kerätä kaikki voimat ja rutistaa tutkinto ulos. Onneksi puurtamisen vastapainona on jotain kovin suloista. 

Eräs, joka on nyt 9kk ja oppi tällä viikolla nousemaan istualleen. Mahallaan ei viihdy enää ollenkaan, joten tuskin ihan pian oppii ryömimäänkään eteenpäin. Ehkä hän nousee suoraan jaloilleen. Olen ollut kovin huolissani, mutta ehkä se tästä nyt. Kun ei ole kiire minnekään, opettaa äitiäkin hidastamaan. Maataan tässä nyt vain ja leikitään näillä napeilla, jos joku karkaa liian kauas, otetaan uusi nappi käteen. Niin se menee. 

Tänään hän taputti käsiään yhteen ensimmäisen kerran. Niin suloinen pieni ääni kuului noista pulleista käsistä!