Juhlittiin kaunismekkoista siskoa, tätiä ja kälyä. Viisikymmentäviisi taputusta ja kiljahdukset päälle.

Iltapäivällä aurinko paistoi jo korkealta.

Kun oli tarpeeksi kävelty, pysähdyttiin penkille katselemaan merta. Syötiin kolmeen pekkaan kaksi keksiä ja yksi pillimehu. Saatiin monta hyvää ja monta hassua kuvaa itselaukaisimella. Paluumatkalla löysin vähän villin omenapuun, jossa oli monta pörisevää raitapöksyä. Naps naps naps kuvia ja äkkiä karkuun.

Olin jo menossa nukkumaan, kun päätin vielä katsella viime kesän blogimerkintöjäni..kahlasin läpi koko kesän ja alkusyksyn. Niin kepeää, iloista ja värikästä. Ja sitten, selvästi, syksymmällä tuulen suunta muuttui, tuli paha olo, paha mieli. Ymmärsin siinä samalla sitten, kuinka kovan kolauksen olen sisuksiini saanut. Ja kuinka moneen asiaan se on vaikuttanut.

Tänään koin toisenlaisen kolauksen. Fyysisemmän. Tuijotin kattoa ja kuulin onneksi sanat: hyvänlaatuinen se ehdottomasti on, sitä ei tarvitse murehtia.

Kangasvarasto on nyt siivottu ja viikattu. Löysin joskus UFFista ostamani mummon kotimekon. Tarkoituksenani on ollut kaventaa se itselle sopivaksi, kangas kun on niin kiva. Mutta enpä tiedä enää. Siis, olisiko joku kiinnostunut antamaan tälle uuden kodin? Kotoiluun tai muuhun. Aika reilu kooltaan, löytyy nappia ja rintataskua. Vähän jotain pientä röpöä, se ei kuitenkaan erotu tuosta kuosista. Postikulut jos saan, niin olen tyytyväinen.

Käveltiin eilen kaksi tuntia Ruissalossa, aurinko niskassa, nenällä, olkapäillä. Välillä hörpättiin vettä, poikettiin polulta laiturille, oltiin nenät taivaissa ja arvuuteltiin lintuja. Välillä taas nenät maassa ja puussa haistelemassa kesän tuoksuja. Eräs maistoi valkoista kukkaa kun silmä vältti ja nauratti vastaantulijoita heiluttamalla ja hymyilemällä lasiensa takaa. 

Tänään on satanut vettä saavista kaatamalla. Nyt aurinko jo pilkistelee.

****

ps. 

TUMMAT SUKLAAMUFFINIT

1 DL VEHNÄJAUHOJA

0,5 TL LEIVINJAUHETTA

1 RKL KAAKAOJAUHETTA

100 G VOITA

150 G TUMMAA SUKLAATA

1 DL SOKERIA

2 KANANMUNAA

Ottakaa tarvittava määrä voita hyvissä ajoin pehmenemään taikinakulhoon.

Mittaa pieneen kulhoon jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe ja sekoita ne huolellisesti lusikalla niin, että jauhoseoksesta tulee tasaisen ruskeaa.

Paloittele suklaa. Sulata siitä kaksi kolmasosaa mikrossa tai vesihauteessa ja jätä kolmasosa odottamaan.

Mittaa sokeri kulhoon rasvan päälle.

Vatkaa sokeri ja rasva vaahdoksi. Sekoita sulatettu suklaa joukkoon.

Lisää jauhoseos taikinan joukkoo ja annan aikuisen vatkata ainekset sekaisin. Riko kananmunat pieneen kulhoon. Lisää ne taikinaan ja anna aikuisen vatkata se valmiiksi.

Annostele taikina muffinivuokiin. Muista, että se turpoaa uunissa reilusti. Saat taikinasta noin pellillisen muffineja. (Itse sain n. 10.)

Lisää jäljelle jääneestä paloitellusta suklaasta palanen sydämeksi jokaisen muffinin keskelle. (Laitoin ihan kokonaisen suklaan palasen.)

Paistakaa muffineja noin 8 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Olkaa tarkkana paistoajassa, sillä muffinit kuivuvat, jos ne paistuvat liikaa. Keskustan kuuluukin jäädä hiukan tahmeaksi. Tarjotkaa uunilämpiminä jäätelön kera. (Toimii pakastettuna ja mikrossa sulatettunakin! Saattaa olla joskus äidin päivänpelastus.)

Kursivoidut kohdat ovat siis apukokin osioita.

lähde: Miikka Järvinen & Maija Koski: Apukokin Keittokirja 2010. Suosittelen!

Olen innostunut kokeilemaan uusia reseptejä. Aikaisemmin olen tehnyt ruuat omasta päästä. Edelleenkin harrastan mitä kaapista löytyy -kokkailua, mutta jotenkin se on kamalan jännittävää seurata tarkkaan reseptiä ja oppia uusia makuyhdistelmiä ja ruokia. Lemppari kokkausoppaani on lehdistä revittyjen juttujen lisäksi Nina Colliander-Nymanin ja Maria Riskan Oikeaa ruokaa -kirja. 

Uusin suosikkini on kuitenkin Apukokin keittokirja, jonka ovat tehneet Miikka Järvinen ja Maija Koski. Siinä ohjeet on merkitty niin, että apukokille riittää puuhaa. Lisäksi ohjeet on testattu lasten suuhun sopivaksi. Tykkään selkeistä ohjeista ja mutkattomasta kielestä. Tähän mennessä olen testannut kuvissa näkyvät suklaamuffinssit, joiden sisus jää ihanan valuvaksi, pasta carbonaran, joka maistui pienellekin ja ruman kananpojankeiton, joka oli ensimmäinen thairesepti, jota olen koskaan kokeillut, hyvää tuli! Apukokin puutteessa (ikä ei ihan vielä riitä hellan ääreen) reseptit taipuvat kivasti kahden kokin ohjeistukseksi. 

Alimmassa kuvassa toinen tekemäni mekko. Se on ihana, en taida paljon muuta tarvita täksi kesäksi! Nyt alan raivaamaan kangasvarastojani.. Voi olla, että laitan tänne jotakin myyntiin. Kaikenlaista on tullut hamstrailtua.

ps. Kertokaa toki omat kokkauskirjasuosikkinne!

Mekko on tehty ihanat mekot ja tunikat -kirjan ohjeella ihanasta Nanson pussilakanasta. Meillä on nykyään tuplapeitto ja kaikki kivat pussilakanat jäävät vaille käyttöä. Tähän mekkoon pehmeäksi nukuttu kangas sopi täydellisesti! Oi onnistumisen iloa!