kaksituhattakymmenen

Minja oli pelkistänyt vuotensa kauniisti kahteentoista kuvaan. Päätin vähän matkia ja päädyin näihin. Jokaisesta tulee vahvoja muistoja mieleen ja jokainen kuvaa omaa kuukauttaan just prikulleen hyvin. Osa varmaan ollut esilläkin jo blogissa. 

Tästä vuodesta on vaikea muodostaa sanoja. Minusta tuli äiti ja meistä tuli perhe! Se on uskomatonta ja uskomattoman ihanaa. Tässä olotilassa on lämpöistä ja suloista juhlia uuden vuoden alkua. 

Kiitän teitä kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivotan ihmeellisen ihanaa tulevaa vuotta! Pus pus!

joulua

Hyvää joulua teille ystävät!

tyttöni mun

Eilen taiteiltiin mustikoilla. Meni suuhun ja napaan. Mimmi oli mustikassa päästä varpaisiin.

Tänään 8kk-neuvolassa 72cm ja 9330g. Seuraavan kerran mennään vasta yksivuotiaana, voi apua miten iso tyttö hän jo on!

Eilen oli viimeinen tentti tänä vuonna. Olisi ollut vielä yksi, mutta peruin sen. Ja sen jälkeen olenkin ollut helpottunut ja iloinen, neulonut ja virkannut niin, että ranteet napsuu! Päättelin melkein kaikki puolivalmiit. Villahousut ovat valmiit, samoin siskon kaulahuivi ja panta. Eräälle nuorelle neidille valmistui tänään jotain virkattua ja suloista ja pian alan kokeilemaan kirjontaa. Olen joskus ala-asteella tehnyt ristipistotyön. Saa nähdä riittääkö meikäläisen pinna siihen. 

Tykkään antaa lahjoja ja olen tänäänkin ruikuttanut Jaakolle, että enkö jo saisi antaa hänelle syntymäpäivälahjaa. No en saa kuulemma, vasta syntymäpäivänä. Kihisen ja kiemurtelen. Itse tietysti vaadin omat lahjani etukäteen. Alemman kuvan tortut ovat pikkujoululahja minulta itselleni. Ihastelin näitä jo taidemuseon myyjäisissä ja tänään sitten nappasin omani mukaan Hansakorttelin designmyyjäisistä. 

Dear yliopistolehtori,

en ole siis millään kerennyt lukea tentteihin, kirjoittaa raportteja tai lukea artikkeleita. On ollut ihan pakottava tarve leipoa pipareita ja koristella niille kimaltelevat kaulapannat. Sentään leivoin sillä itsetekemälläni muotilla. Hyvin toimi, kirjoitan siitä myöhemmin sitten raporttiini. Myöhemmin. Nyt on katsokaas ihan pakko käydä pulkkailemassa ja ihan vähän koristella tupaa jouluisaksi.

Neuloakin pitää. Joululahjatehtaalla on kiirettä. Kertun villahousut sain sentään valmiiksi. Puolitoistavuotta siinä meni eikä tullut haalaria. Prosessi meni ehkä pieleen, mutta lopputulos on hyvä ja tarpeellinen. Varmaan siitä saa kuitenkin lisäpisteitä.  

Tänäänkään en ole ehtinyt tarttua kirjaan, kun oli vieraita. Ja nyt illalla on ihan välttämätöntä katsella niitä linnan vieraita. Kyllähän open täytyy tietää mistä puhutaan. Ei voi jäädä kehityksessä jälkeen. Siksi on pakko istua tässä koneellakin. No ehkä otan sen kirjan tohon sohvalle mukaan ja samalla päättelen pari lankaa villahousuista, juon vähän teetä ja katson juhlia. Tiskatakin pitäisi ja pyykkiäkin olisi..oikeastaan olisi silitettävä parit pussilakanatkin. 

Varmaan ymmärrät ja otat nämä seikat huomioon, kun kirjoitan tenttipaperiin hölynpölyä.

T: Outi-opiskelija (ännännen vuoden)

Sunnuntaina jatkoin joulumyyjäisteemalla. Taidemuseolla Aura Street Marketin kojut ja sen jälkeen pullaa kahvilassa. Myyjäis- ja pullakaverina mitä mainioin rouvasihminen. Harmi vaan, että taidetaan molemmat olla hitaasti lämpenevää sorttia, juttu lähtee lentoon vasta kun pitäisi jo melkein lähteä kotiin. Joka tapauksessa, virkistävää! Kerttu sai myyjäistuliaisina oman pehmokameran. (Ei kyllä voittanut äidin kameraa mielenkiintoisuudessa.)

Illalla syötiin hyvässä seurassa hyvää ruokaa. Kun lähdettiin kotiin ravintolasta, pikku-mimmi sammui kuin saunalyhty. Ei herännyt sisälle kannettaessa, nukkui haalarissaan pitkän tovin. Isovanhempien viihdyttäminen on rankkaa puuhaa.

Tänään olen neulonut niin, että rannetta vihloo. Luen tenttikirjaa, kirjoitan muistiinpanoja ja heilutan puikkoja samaan aikaan. Kyllähän sen tietää, että ei siitä mitään sillä tavalla tule.

pakkasta

Tänään joulumarkkinoilla. Hengitys ja glögi höyrysi pakkasessa. Kolmella meistä oli nenä punaisena, suku vika vissiin. Minä sekosin langoista ja jäädytin sormeni valkatessani kauneimmat. Monta kaunista jäi koreihin ja vähän tekisi mieli vielä huomenna eksyä samalle kojulle.

Mukavaa viikonlopun jatkoa, pysykää lämpöisinä!

Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta en nyt malta. Eikä väsytäkään vielä. Piti mennä kaupungille, mutta puhjennut rengas esti aikeet. Piti lukea artikkeleita, mutta keksin parempaakin tekemistä. 

Eipä noilla pitäisi-asioilla ole mitään väliä, kun ne ovat vaan sellaisia pitäispitäis-marinoita. Tärkeimmät asiat on ne mitä on tehty. Yritän päästä eroon pitäis-marinasta. Toinen mitä opettelen on eiolemultapois-mantra. Liikaa huolehdin, marisen, jupisen ja puutun muiden asioihin. Pitäis-asiat kirjoitan listaan ja teen niitä sieltä sitten sitä mukaa kun ehdin.

Tänään annan erityismaininnan näille asioille:

keksin ihan hyvän kuvistyön huomiseksi

suunnittelin huippuhyvän kierrätysaiheisen tunnin perjantaiksi

kiukustuin muutaman kerran, mutta näytin mörrimöykyille ovea

sain kerttusen hyvälle tuulelle kivalla laululla

tein kanakeittoa ensimmäistä kertaa ja siitä tuli tosi hyvää, ja tulista 

pesin kaksi koneellista pyykkiä

luin sanomalehden

tänään on tasan kuukausi jouluun

hyviä unia!

viikon tähtihetket

Tämä viikko on ollut tosi hyvä.

Tein koko viikoksi ruokalistan ja sitä ollaan seurattu hyvin, muutama hairahdus, mutta ei yhtäkään kiukkuista kaupassakäyntiä. Melkeinpä koko viikko pärjättiin yhdellä isommalla kauppareissulla. Helpottaa eloa, kun tietää mitä minäkin päivänä tekee ja syö. Maanantaina tein kalapullia ja niistä tykkäsi eräskin, joka ei kalaa halua syödä ellei kyseessä ole kalapuikko. Tämä eräs otti ihan kermaviilitillikastikettakin, vaikka vihaa syvästi tilliä. Ja tänään tämä eräs toivoi ensiviikon listalle kalapullia. Ja niitähän sitten tehdään. Muuten lista on vielä tekeillä..ainakin kanakeittoa pitää kokeilla.

Tämän viikon paras päätös oli jättää tentti tuonnemmaksi. Sen jälkeen helpotti heti. Olen lukenut kirjaa ja käynyt lehtikasaa läpi. Olen maannut rähmälläni lumessa ja ottanut ihania joulukorttikuvia pienestä punaposkesta. Pieni punaposki menee ympyrää ja takaperin, nousee puoliksi kontilleen, mutta ei mene eteenpäin. Kyllä hän silti ihan kiitettävän nopeasti saa napattua koiran jalasta kiinni, tunkee lehden sivun suuhunsa, maistaa maton reunaa ja repii hoitolaukusta vaipat ulos. Niin pulunen kulta!

Perjantaina olin opena ja se oli kaikessa sekavuudessaan oikein hauskaa. Seuraavalla kerralla kyllä pitää muistaa ottaa pilli mukaan. Liikuntasalissa ilman sitä on melko vaikeaa saada koko luokan huomio. Mutta selvisin. Ja olen ylpeä itsestäni. Menen huomennakin ja loppuviikosta. 

Millaisia tähtihetkiä teillä?

♥

Kaivuri

Aamulla pihalla jyrisi keltainen kaivuri. 

Iltapäivällä yksi vähän hiljaisempi kaivuri kaivoi koirien lelukorista aarteita. 

Tärkeitä hommia molemmilla kaivureilla.

Tässä isipupu on

Isiä lahjottiin teepaidalla, jossa on Kertun tassun jälki. Aika söpö tuli, vai mitä. 

Niillä, isillä ja Kertulla on ihan omat jutut. On muunmuassa huutoleikki, jossa huudetaan kilpaa nassut vastakkain. Yleensä se päättyy siihen, että toinen puree toista nenään. 

Kertun suosikkileikki taitaa olla sellainen, jossa harsoa tai muuta kangasta heilutellaan kasvojen päällä, huiskutellaan ja löyhytellään, peitetään vauva kokonaan. Se on se ilmavirta jotenkin.

Suosikkilauluja on monta. Tässä isipupu on tässä äidin näät lauletaan ja leikitään vähintään kaksikymmentä kertaa päivässä. Siitä on monenlaisia versioita, eri eläimillä ja eri tyyleillä. Ja aina siitä saa hymyn palkaksi. Me tykätään myös tosi paljon Lohi ui ohi -levystä, Ipanapoista ja M.A. Nummisesta. Pikku-Marjan eläinlaulut pistetään soimaan kun vaihdetaan vaippaa.

Arvatkaas kuina tylsältä tenttikirjat tuntuvat tällaisen hulinahassuttelun keskellä?

---

Saisi välillä vähän paistaa aurinko, että ei olisi näin nuutunut olo. Teetä ja kahvia menee litratolkulla. Tänään yritin ottaa voimapäiväunet Kertun kainalossa, mutta Kerttupa päätti käyttää naamaani muovailuvahana. Ei sitten nukuttu, vaan hassuteltiin. Hyvä niinkin.

Meillä on tällä viikolla ollut Kertun kanssa salaisia isänpäiväpuuhia ja eilen syötiin sushia seitsemän kuukauden kunniaksi. Toinen meistä tyytyi mangososeeseen ja ihmisille huuteluun. Hymyili niin, että kaksi alahammasta näkyi takapöytään asti. 

Ps. Kiitos teille edelliseen postiin tulleista kommenteista! Olette mahtavia ja aion testata ohjeitanne..heti kun minä ja avokado olemme sopivassa mielentilasta. Toivon kyllä, että meistä tulee kavereita.  

aloitteleva avokadonisti.

Auttakaas vähän.

Minulla on nyt kolmas avokado pöydällä odottamassa syöjäänsä. En ole uskaltanut tai halunnut jostain syystä syödä sitä missään muodossa. Olen ostanut ja katsellut epäluuloisesti, leikannut halki ja haistellut. Lapsi söi banaanin kanssa. Minkäs kanssa äiti söis?

Siis kertokaa minulle joku hyvä aloittelevan avokadonistin ohje. Siis jotain muuta kuin "Pistä sitä sellaisenaan leivän päälle". Se ei toimi minulla. Ainakaan vielä.

Kiitos!

Kuvat sekalaista syksyltä. En ole ehtinyt heilua kameran kanssa viimepäivinä. hö.

huh

HUH sanon minä! En ole ehtinyt tänne ollenkaan. Olen kyllä lukenut (tenttiinkin), mutta kirjoittamaan en ole malttanut istahtaa. Nyt liika ajattelu särkee päätä, onneksi tentti on ohi ja seuraavaan ihanat kaksi viikkoa.

Pari viikkoa sitten juhlistettiin seitsemää yhteistä vuotta. Parasta oli katkeamaton päiväuni ja huoneaamiainen. Ja tietysti hän, jonka kanssa seitsemän vuotta on yhdessä nähty. Rakas.

Kotona.

Ei minulla ole nyt oikein mitään kerrottavaa. Vähän opiskelua, aineistonkeruusuunnitelmaa ja lomakkeen suunnittelua. Paljon kotihommia ja sohvalla oleilua. Muu perhe on sairastanut, Kerttu on vieläkin kovin räkäinen, reppana.

Tänään tein mysliä ja siitä tuli aika hyvää. Olen vasta vähän aikaa sitten löytänyt pähkinät. Raskauden aikana oikeastaan. Viime aikoina olen myös löytänyt kahvin. Turha juttu, mutta auttaa minua pysymään virkeämpänä ja siten myös kivempana kanssaeläjille. 

Hölöhölöpölöpölö menen nysväämään sohvalle puikkojeni kanssa. Huomenna heti aamulla puutöitä.

Ainiin! Viikonloppuna mennään yöksi hotelliin. Aiotaan hakea kaikenlaista hyvää syötävää ja istua sängyllä kylpytakit päällä, syödä ja nukkua vuorotellen. (Itkettää ajatus päivästä ilman Kerttua, mutta kai selviän...ajatus unesta tuntuu kuitenkin oikein kivalta.) 

Niin siis piti kysyä teiltä, että mitä hyvää syötävää voisi Helsingistä löytää? Ainakin haetaan Ekbergiltä pikkunelosia.

Mitä tänään on tehty?

On pyyhitty vuotavaa nenää. Pienellä on elämänsä ensimmäinen nuha.

On tehty linssikeittoa, josta tulikin muhennosta. 

On leivottu leipäkin, josta ei meinannut tulla mitään, mutta tulikin sitten pakkaseen asti.

On käyty kaupassa ja mietitty jokaisessa hyllyvälissä, että mitä ihmettä tultiin täältä hakemaan. Mies toi mitä unohtui.

On mietitty, että sipulia on ärsyttävä leikata, mutta ei sitä kyllä ikinä korvaisi mikään muu. Ja valkosipulia pitäisi käyttää enemmän.

On lähetetty muutama tärkeä sähköposti, varattu kirjoja ja aloitettu kyselylomakkeen suunnittelu. Ennen tätä kaikkea käytettiin paljon aikaa työpisteen järjestelyyn ja kivaksi tekemiseen. Sotkut selän takana ja kaunis maisema edessä.

On nukuttu yhdet pienet päiväunet, joiden jälkeen olo oli nuutunut. Onneksi kaupasta sai pähkinäsuklaata. 

On imuroitu yläkerta ja keskikerros. 

On luettu montaa eri lehteä. Otettu aikaa teelle ja lukemiselle sieltä mistä pystyy. On myös katsottu Emmerdalea, eikä edes hävetä. 

On luettu vilkutus-kirjaa vauvalle, heitelty lelua koiralle, paijattu, pusuteltu ja halailtu. 

On syöty kaikki yhdessä saman pöydän ympärillä. Koiratkin pääsevät syöttötuolin alla ihan hyvin osingoille.

On ajateltu, että onpa kiva päivä.