Kaksi viikkoa.
Tuntuu lyhyemmältä ja pidemmältä ajalta.
Olen oppinut paljon ja toisaalta huomannut että en tiedä vielä mitään. Tunnen itseni tarpeelliseksi ja täydelliseksi omalle lapselleni. Ja toisaalta koen riittämättömyyden tunnetta. Sydäntä särkee kun en aina osaa auttaa, tehdä oikein. Pienellä on vatsanväänteitä ja minä voin vain pitää sylissä.
Pakahduttavan rakkauden tunteen mukana tulee rintaa kaivertava huoli. Mikä tuo näppy on, mitä tuo itku tarkoittaa, onko nälkä, riitänkö, annanko tarpeeksi ravintoa, hellyyttä, osaanko pitää oikein?
Äitivarmuus kasvaa kun käy kaupungilla, osaa mennä hissillä kirjastossa, selviää kahden koiran ja vaunujen kanssa korttelin ympäri, saa lapsen nukahtamaan, näkee hymyjä ja joku niistä osuu suoraan kohti.
Voi miten kauniisti kirjoitettu ♥
VastaaPoistaSellaista se juuri on, ensimmäisen kanssa, opettelua ja varmuuden kasvattamista. Kaikki on uutta itselle ja pienelle, siinä riittää monenlaista ihmettelemistä ja tasapainottelua onnen ja epävarmuuden välillä. (Olen miettinyt, että toisen kanssa varmaan olisi jo helpompaa, vaikka lapset tietysti ovatkin kaikki erilaisia.)
VastaaPoistaÄitivarmuus,hyvä sana. Ja tosiaan,se ei voi kasvaa ennen kuin on äiti,ennen kuin tekee jotain uutta ja huomaa onnistuneensa. Se kasvaa juuri tuollaisista pienistä asioista ja yhtäkkiä huomaakin,että kävelee monta korttelia koirien ja vaunujen kanssa ja puhuu samalla puhelimeen..tai,että uskaltaa mennä kahvilaan ja pieni nukkuukin ihan rauhassa.
VastaaPoistaMutta tuo riittämättömyyden tunne on aivan kamala..eikä se mene koskaan pois. Onneksi on hymyjä ja hyviä hetkiä,sellaisia että huomaa että ei olekaan tehnyt kaikkea aivan väärin:)
Pusuja sinne,toivottavasti nähdään pian!
Hienosti kirjoitettu, sitä tämä on vieläkin... Varmuutta tulee mutta myös epävarmuutta.
VastaaPoistaÄidiksi kasvaminen on välillä ankaraa taistelua. Tapaan antaa uusille äideille yhden neuvon: älä kuuntele muiden neuvoja. Kummasti kaikki ovat äitiyden asiantuntijoita kohdatessaan tuoreen äidin.
VastaaPoistaHieno teksti. Tuo mieleen ajan esikoiseni kanssa.
VastaaPoistaÄitivarmuus, tosiaankin hyvä uusi sana. Se varmuus varmasti kasvaa ajan myötä, jokainen on oman lapsensa paras asiantuntija. Tehän vasta katsos opettelette tuntemaan toisianne. Kestää aikansa, ennen kuin oppii tulkitsemaan toista, kaikkia pieniä merkkejä. Ja vatsanväänteet on kyllä ikäviä. Hyviä päiviä teille :)
VastaaPoistaPaaPii: :)
VastaaPoistaMimmi: Tässä pitää vaan olla itselle armollinen, kaikkea ei voi osata ja tietää heti:)
niina: Pitää vaan uskaltaa tehdä kaikkea..pikkuhiljaa:)
Minna: Onneksi epävarmuus ei ole vaarallista..pakollinen mutka varmuuden tiellä.
Matroskin: Hyvä neuvo!
Helena: Tämä on jännittävää aikaa, ihanan jännittävää!
Kirjailijatar: Varmuus kasvaa koko ajan, ja koko ajan oppii...pitää vaan antaa aikaa itselle ja lapsellekin.