sunnuntai 31. toukokuuta 2009

aikkulassa


Vaahtera, jossa asuu orava. Rungon haarassa olevalle lautaselle vietiin voileipäkeksin murusia. Saunan ja liiterin välinen tanko oli joskus niin korkealla, että en ylettänyt siihen vaikka kurkotin. Nyt se hipoo jo päälakea.

Liiteri, jossa on pelottava kuoppa sisällä. Seinästä tulee tikkuja kynsien alle. Tikut hukutetaan suuriin sadevesiämpäreihin, ihan oikein inhottaville tikuille. Tikkataulu.

Keinu, jonka pehmusteet haisevat tukalan kuumalle ilmalle. Kasvimaa, jossa kasvaa herneitä. Pelottava kaivo ja pahan hajuiset kukkaset, joita piti silti aina käydä haistelemassa.

Pullaa ja jätskikakkua. Kukkalautasia. Myrna, jonka luulin pienenä olevan vähintään kultaa.

Sireenejä, vanhoja omenapuita. Luumupuu.

Suuri saniaispensas, jonka varjossa Misu nukkui. Pihatie, jolla äiti ei osaa peruuttaa. Eikä kai iskäkään Aikun mielestä. Tarjoutui usein tulemaan viittelöimään.

Veranta, jonka ikkunalaudoilla kummallisia pikkupatsaita, hammaslääkärileikki ja "lastenkahvit". Postiluukku, jossa on kirja. En vieläkään tiedä miksi. 

Muistan kun isi korjasi katon. Ja kun Aikulla oli violetit hiukset. Miksi mummuilla on joskus violetit hiukset? Oven avaa poika.


Yksi vähän haikean surullinen tyttö, joka on kasvanut jo niin isoksi, että kaivo ei enää pelota eikä tikkujakaan ole kynsien alla.


edit. Äiti väittää, että osaa jo nykyään peruuttaa pihaan.

2 kommenttia:

  1. Hih! Onneksi otit äitin kommentin huomioon:)

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia ja kertomuksia!
    Tulee ihan oma mummola (nyk.seppola:)) mieleen. Pienenä kaikki oli yksinkertaisempaa ja maailma oli iso ja tuntematon. Kesät kesti ikuisuuden ja olivat ihania..oih.
    Tuli vähän surukin noin kivoista muistoista,siis hyvällä tavalla:)
    Kumpa saisitte pitää tuon paikan,se on niin upea..aivan unelma.
    Onneksi nähdään vielä kohta!

    VastaaPoista