Kotona.

Ei minulla ole nyt oikein mitään kerrottavaa. Vähän opiskelua, aineistonkeruusuunnitelmaa ja lomakkeen suunnittelua. Paljon kotihommia ja sohvalla oleilua. Muu perhe on sairastanut, Kerttu on vieläkin kovin räkäinen, reppana.

Tänään tein mysliä ja siitä tuli aika hyvää. Olen vasta vähän aikaa sitten löytänyt pähkinät. Raskauden aikana oikeastaan. Viime aikoina olen myös löytänyt kahvin. Turha juttu, mutta auttaa minua pysymään virkeämpänä ja siten myös kivempana kanssaeläjille. 

Hölöhölöpölöpölö menen nysväämään sohvalle puikkojeni kanssa. Huomenna heti aamulla puutöitä.

Ainiin! Viikonloppuna mennään yöksi hotelliin. Aiotaan hakea kaikenlaista hyvää syötävää ja istua sängyllä kylpytakit päällä, syödä ja nukkua vuorotellen. (Itkettää ajatus päivästä ilman Kerttua, mutta kai selviän...ajatus unesta tuntuu kuitenkin oikein kivalta.) 

Niin siis piti kysyä teiltä, että mitä hyvää syötävää voisi Helsingistä löytää? Ainakin haetaan Ekbergiltä pikkunelosia.

sotkussa

Kerttu maalasi tänään omin sormin mustikkapuolukkasoseella. Se oli kaunista katsottavaa. Lapsi keskittyi ja nautti selvästi! Ei edes pistänyt sormiaan suuhun. Paitsi sitten kun paperi oli jo viety kaapinoveen kuivumaan. Jotenkin sitä sosetta oli varpaissakin ja niitä oli vauvan mukava mussutella vaipanvaihdon yhteydessä. 

Muuten en sotkusta tykkää, mutta tuollainen lapsen luova-sotkeminen on ihanaa. Ei haittaa yhtään! En haluaisi olla sellainen hyssyttelijä-äiti, että varo nyt ettet riko ja sotke ja niin edelleen. Haluan olla majanrankentelija-äiti, joka makaa mahallaan hiekkalaatikolla lasten kanssa. Siinä on minulle haastetta. 

Täällä meillä on nyt kamalan sekaista. Ollaan tultu ja menty, pyykkiä on sata kiloa ja purkamattomia laukkuja ainakin saman verran. Päreet palaa koko ajan. Yritän kyllä välittää vähemmän siisteydestä ja ottaa rennommin. Jotenkin vaan huushollin järjestys tuntuu olevan suoraan verrannollinen pääkoppani järjestykseen.

ystävyydestä

Sain tänään halauksen matkalla luennolle. Tuntui kivalta. Ei olla nähty tämän henkilön kanssa vuoteen ja nyt sattumalta törmättiin. 

Mietiskelin iltakävelyllä ystävyyttä. Se on hassua, että joihinkin törmää koko ajan ja joitain ei näe, vaikka kuinka yrittää. Mietin sitäkin, että ystävyyssuhteita pitäisi ihan tietoisesti hoitaa ja pitää yllä. 

Olen varmaan ihan kohtuu hyvä ystävä. Ainakin yritän soitella ja kysellä mitä kuuluu. Olen kyllä aika erakkokin, joskus en vaan kaipaa ketään muita kuin nämä täällä kotona. Kertun syntymäkin muutti paljon. Toisista tuli läheisempiä ja toiset tuntuvat katoavan koko ajan kauemmaksi. Kai se on ihan luonnollista.

Kärsin kroonisesta ystävänpuutteesta. Kaipaan ympärilleni samoilla langoilla kulkevia. Sellainen olisi kivaa, että voisi vaan mennä kylään pullapussin kanssa ilman suuria järjestelyjä.

Paras ystäväni on J. Pisimmän aikaa olen ollut ystävä Niinan kanssa. Ja on minulla muitakin ihania, pusut teille!

Moi!

Meillä on ollut hauskaa! Kamala ikävä blogiin jo!

Mitä teille kuuluu?

tyttöi ja äitei

Tämä on kahdessadas kirjoitukseni täällä. Eikä ole yhtään hassumpaa juhlistaa sitä näillä kuvilla. Meillä oli mukavia vieraita. Tai tuttujahan ne on. Ehkä tunnistattekin nämä tytöt. Oli hauskaa taas höpötellä ja juoda teetä. Ja hikoilla pienten perässä. Me ollaan nyt äitejä, mutta aika samanlaisia silti kun sillon yläasteella. Ja toisaalta kyllä ihan erilaisia. 

Ystäväni on taitava valokuvaaja ja osaa yhdistää värisävyjä upeasti. Kadehdin sitä, mutta ihan sillä tavalla hyvästi. Olen iloinen siitä, että minulla on sellainen ystävä, jonka kanssa ei koskaan tunne itseään hölmöksi, vaikka hölmöileekin ja, jonka kanssa voi aina juoda teetä. Hyvä äitikin hän on, tosi hyvä.

Kummityttöni on ihana reipas kaksivuotias, joka pussaa ja halaa. Saan aina ihmetellä uusia taitoja ja sanoja. Tyttö sietää hyvin meidän äitien kotkotukset ja kaupoissa roikkumiset. Ihana seurata millaiseksi tytöksi ja nuoreksi naiseksi hän kasvaa!

Oma tyttöni on niin kiltti ja suloinen, että en voi uskoa. Hän pölisee ja kuulostaa tanskalaiselta. Sanoo äit-ti-äit-ti-äit-ti ja minä kuvittelen, että tarkoittaa mitä sanoo. On ihan pian viisi kuukautta ja nosti tänään peppunsa ylös ja työnsi itseään eteenpäin. Ehkä vahingossa, mutta äiti on silti ylpeä.

Ja minä. Minä taidan nyt syödä iltapalaksi omenapiirakkaa ja mennä sitten nukkumaan. Oli hyvä päivä. 

kotipuuhia

Eilen otin karkulaiset pois ja laitoin satulan tilalle. Kertun mielestä se oli ihan mahdottoman hauskaa! Aina kun nitojasta kuului kova pamaus, alkoi Kerttu kikattaa ihan hillittömästi. Hassu vauva! 

Tänään olen totutellut uuteen, rauhallisempaan tunnelmaan keittiö-olohuoneessa ja tykännyt aika paljon. Kattolamppu pitää vielä siirtää ja siihen tarvitaan Jaakkoa. Minun pituus ei riitä tikkaillakaan. Ja huomaatteko, että viherkasvini kukoistaa. Se toinen joutui yläkertaan arestiin kun alkoi nuokuttaa lehtiään. Ajattelin, että se saisi siellä enemmän aurinkoa. Näyttää kyllä siltä, että sen ahdinko on vain syventynyt.

Illemmalla juotiin teetä ja puhuttiin afrikasta. Kiitos ihanasta seurasta ja tuliaisista Hanna, mennään pian föri-safarille! 

loma jatkuu jee

Ei mun koulu alkanutkaan vielä, jippii! Pari viikkoa aikaa tehdä vaikka mitä. Ainakin kirjoitan kirjeitä (kiitos vastauksista, saatte postia heti kun ehdin ja maltan istua pöydän ääreen!), pesen ikkunat, soseutan ja pakastan, käyn kahvilla ja kakulla (saa tulla mukaan ken tahtoo!) ja varmaan on jotain muutakin tehtävälistalla mitä en nyt vaan muista. Tänään leivon piiraan ja saan kivan vieraan (tahaton, mutta hauska riimipari).

Aijjuu, onko joku menossa viikonloppuna Habitareen? J ei jostain syystä ole kovin innostunut, mutta ihan mielelläni viettäisin päivän aikuisseurassa. Niin ja onko jollain kokemusta habitare+lastenvaunuista?

Viimeiset kuvat Suomenlinnasta. Kuvia olisi vielä vaikka kuinka, mutta ehkä nyt on aika kaivaa kamera taas esille.

paperia

Siivosin kaappeja muutama viikko sitten ja löysin laatikollisen kirjeitä, kortteja ja lappusia. Oli kirjeitä ystävältä, ihanilta tuoreilta kakkosluokkalaisilta, syntymäpäiväkortteja ja kauppalappuja. Yksi ihanimmista pinoista syntyi minun ja J:n kirjeenvaihdosta armeijan ja eri kaupungeissa asumisen ajalta. Lappuset ja paperit on ihania. Kun eilen heräsin päiväunilta, oli puhelimeeni liimattu lappu "Kahvi ladattu <3". Keittiökaapin sisäpuolelta löytyy sydän post-it, jossa lukee "Olet ihana". 

Tykkään kirjeistä ja korteista. Postin hakeminen on joka päivä pieni ohjelmanumero. Harvoin tulee mitään oikeasti kivaa, mutta aina ilmassa on pientä jännitystä. En osaa kai vielä olla kamalan masentunut ja ahdistunut laskuista, joita postilaatikkoon tipahtaa. 

Kaapista löytyneitä kirjeitä selaillessani tuli mieleen sellainen ajatus, että olisipa mukavaa alkaa taas kirjoittaa ihan oikeita kirjeitä. Että tämä on nyt tämmöinen kirjeenvaihtoilmoitus. Äiti, vaimo, opiskelija ja kohta-ope hakee kivaa ja mukavaa kirjeenvaihtotoveria stressittömään kirjoitteluun ja kortitteluun. Jos tykkäät kirjoittaa ja liimata tarroja paperille, niin laita osoitteesi minulle s-postiin outi.vesala(a)gmail.com. 

(kuvat Suomenlinnasta)

tänään

Tänään... 

...valitsin kahdet silmälasit. Vein kengät suutarille ja kävin apteekissa. Join kolme kuppia kahvia, yhden niistä kampaajalla. Ostin uusien hiusteni väristä kynsilakkaa ja lakkasin kynnet. Kävin torilla ja laitoin omenat narulle kuivumaan. Pakastin parsakaalisosetta ja maustoin jugurttia omenalla, kanelilla ja kardemummalla. Tein toista kertaa elämässäni punajuuriruokaa. Uunissa hautui punajuurivuohenjuustopaistos. Minusta se oli taivaallisen hyvää. Miehen mielestä se oli muuten hyvää, paitsi punajuuri. Puhuin puhelimessa ystävän kanssa pitkästä aikaa. Neuloin toisen kerän noroa, enää yksi jäljellä ja sitten huivi on valmis. Lankoja ja ideoita kyllä riittää, sillä eksyin tahallani viime viikolla Menitan outletiin Soukassa. Hyvin vaarallinen paikka! 

Hyvä päivä!

(Kuvat Suomenlinnasta)

Aamuyöllä ihastelin taivasta, joka muuttui vaalenpunaisesta koralliin. Tämä loppukesän valo on ihmeellinen. Ei yhtään niin raaka kuin keväällä. Paljon lämpöisempi, matalampi ja vinompi. Pidän siitä ja pidän syksystä. 

Tänään on koko päivän tihkunut vettä. Oli ihanaa laittaa sadehousut ja -takki päälle, tykkään siitä kankaan kahinasta. Ja voi miten tykkään Kertusta myssy päässä ja villatakki päällä. Joka päivä ääneen ihmetellään, että miten joku voi olla noin ihana ja että se on ihan meidän ikioma.

Näissä kuvissa on sitä valoa ja onnea. 

eilen illalla

Jos oli eilen risotto ja kaffe hyvää niin kyllä oli iltaseurakin! Käytiin katsomassa taiteiden yön designmyyjäiset, juotiin kahvit ja syötiin omppupiirasta. Sitten käveltiin kortteleita ympäri ja puhuttiin vaan. Puheenaiheina muun muassa elämän epäreiluudet ja se kuinka kiva on kun on sellainen huivi mikä sopii mihin vaan ja kaiken kanssa. Kiitos Hanna seurasta ja ihanaa matkaa!

Onneksi eilen oli niin kiva päivä. Tänään kun ei ole ollut ihan maailmanparas. Mutta parani kyllä iltaa kohden kun leivoin banaanileipää. Saatte ohjeen myöhemmin. 

saa taputtaa!

Tiedätte varmaan sen sanonnan "ilo se on pienikin ilo". No täällä on nyt yksi iloinen. Tein tänään asioita, joita en ole aikaisemmin jostain syystä uskaltanut kokeilla. En kyllä tiedä miksi arkailin. Kyseessä kun on ihan niinkin pieni juttu kuin maidon lämittäminen ja vaahdottaminen espresson kaveriksi. Tuli hyvää, ihan hirmuisen hyvää! Kaveriksi raakasuklaata, kahta eri laatua, lopputuloksena alkava suklaayliannostus.

Toinen juttu oli vähän isompi. Olen himoinnut jo pitkään risottoa. Ei siis sellaista maissihernepaprikariisimössöä, vaan ihan kunnon ravintolakamaa. Tänään kaivoin sitten jamie oliverin esiin ja kirjoitin ainekset lapulle. Risottoriisiä, kuivaa valkoviiniä, parmesaania, shalottisipulia ja valkosipulia. Raastoin, hienonsin, kuullotin, keitin ja sekoitin. Lopuksi voita ja haudutus. Ja se onnistui! En melkein malttanut syödä kun oli niin hyvää ja olin niin tyytyväinen itseeni.

Edellisen postauksen arvuutteluleikki oli niin hauska, että täytyy järjestää semmoinen uudestaankin!

me chillaillaan

...syödään jätskii kun huvittaa ja vaikka pannukakkua ennen sitä, jos siltä tuntuu. Maataan riippukeinussa ja neulotaan, kuunnellaan korpin raakraakkua ja ällötään hämähäkkejä. Pienin pääsee lavuaariin pesulle ja sen jälkeen ulos viilentymään. Mies meni kalaan ja tuli sieltä takaisin silmät loistaen. Minä katselen taivaalle ja puhaltelen viimeisetkin mustat pilvet pois.

mummilassa moi!

Terveisiä mummilasta! Tultiin tänne kun alkoi kotijutut ottaa päähän. On jo pidempään ollut paljon sanottavaa, muttei yhtään lauseita. Eikä oikeastaan ääntäkään. Monta pettymystä tullut eteen kesän aikana. Plaah sanon minä. Ei siitä sen enempää. Mieluummin ajattelen nyt tätä kaikkea ihanaa ja suloista!

Kerttu pääsi tänään ensimmäistä kertaa tädin syliin. Olivat niin söpösti saman sävyiset! Alemmassa kuvassa kolme terrieriä pöydän alla :)

Olisi hauska tietää millaisia lukijoita täällä käy! Kerrohan siis jotain itsestäsi!

Tänään ei ollut sellainen päivä, että ei tehty mitään.

Tänään ei ollut sellainen päivä, että ei tehty mitään. 

Koeistuttiin sohvaa ja syötiin lihapullia. Illalla siirtelin huonekaluja. Olohuonekeittiössä on taas uusi järjestys. Ja jälleen kerran se tuntuu edeltäjäänsä paremmalta. Järjestys on vaihtunut jo monen monta kertaa ja aina luulen, että kerta on viimeinen. Nyt on kyllä hyvä näin. Tahdotteko nähdä kuvia?

Aloitin tänään myös viherkasviharjoitteluni. Toivoisin olevani viherpeukalo, mutta olen enemmänkin huonomuistinen mämmikoura, jolla ei pysy kastelukannu kädessä eikä mielessä. 

Huomenna jatkuu järjestely (ja viherkasvieni hoivaaminen, sitä ei saa unohtaa), nyt menen peiton alle katsomaan Mma Ramotswea ja neulon samalla koetilkun. Hyvää yötä!

walkabout

Eilen lähdettiin kävelemään suuntavaistojen varassa. Kierrettiin pidempi lenkki kuin osattiin ajatella, mutta löydettiin kaunis seutu ja kivoja taloja. Ihanaa kun näinä päivinä voi tehdä asioita kelloon tuijottamatta. Kokonaisuudessaan reissumme kesti kolme tuntia. Kerttu nukkui, heilutteli jalkojaan ja jutteli pupu-ystävälleen. Onneksi viihtyy vaunuissaan.

Tänään ollaan odotettu sadetta koko päivä. Painavia pilviä, muttei tipan tippaa vieläkään. 

fun club

Viime päivien ilonaiheita on paljon enemmän kuin nämä neljä. 

• Olen maustanut jugurttia ja tehnyt ruokaa. 
• Olen järjestellyt kaappeja ja päästänyt irti paljosta painavasta. 
• Olen ostanut alennusmyynneistä loppuelämänlompakon ja Kertulle isompia vaatteita. Muru on nyt 6630g ja 63cm. Tissiaika on vähentynyt ja pulloaika lisääntynyt, en tiedä onko se hyvä vai huono. 
• Tilasin uudet sohvatyynynpäälliset ja suunnittelin muutoksia. 
• Ollaan puhuttu paljon kaupungeista, taloista ja lainoista.
• Ollaan nukuttu kellarissa, kunnes sielläkin oli niin kuuma, että oli parempi palata yläkertaan. Siellä sentään ilma kulkee ainakin vähän.
• Olen saanut yhden neulomisprojektin melkein loppuun ja saan kohta aloittaa uuden. Olen siitä innoissani! 
• Liityin jäseneksi ja tänään aloitan taas jotain mitä ei olisi kannattanut lopettaa.

Kalenterissa ei riitä aika kaikelle kivalle tekemiselle ja olemiselle. Haluaisin mennä sinne ja tänne, tämän ja tuon kanssa. 

Kohta pitää palata opiskeluihin, avata kirjat, kirjoittaa lukujärjestyksiä, suunnitella, lukea, edetä. En jaksaisi vielä.