Tämä on kahdessadas kirjoitukseni täällä. Eikä ole yhtään hassumpaa juhlistaa sitä näillä kuvilla. Meillä oli mukavia vieraita. Tai tuttujahan ne on. Ehkä tunnistattekin nämä tytöt. Oli hauskaa taas höpötellä ja juoda teetä. Ja hikoilla pienten perässä. Me ollaan nyt äitejä, mutta aika samanlaisia silti kun sillon yläasteella. Ja toisaalta kyllä ihan erilaisia.
Ystäväni on taitava valokuvaaja ja osaa yhdistää värisävyjä upeasti. Kadehdin sitä, mutta ihan sillä tavalla hyvästi. Olen iloinen siitä, että minulla on sellainen ystävä, jonka kanssa ei koskaan tunne itseään hölmöksi, vaikka hölmöileekin ja, jonka kanssa voi aina juoda teetä. Hyvä äitikin hän on, tosi hyvä.
Kummityttöni on ihana reipas kaksivuotias, joka pussaa ja halaa. Saan aina ihmetellä uusia taitoja ja sanoja. Tyttö sietää hyvin meidän äitien kotkotukset ja kaupoissa roikkumiset. Ihana seurata millaiseksi tytöksi ja nuoreksi naiseksi hän kasvaa!
Oma tyttöni on niin kiltti ja suloinen, että en voi uskoa. Hän pölisee ja kuulostaa tanskalaiselta. Sanoo äit-ti-äit-ti-äit-ti ja minä kuvittelen, että tarkoittaa mitä sanoo. On ihan pian viisi kuukautta ja nosti tänään peppunsa ylös ja työnsi itseään eteenpäin. Ehkä vahingossa, mutta äiti on silti ylpeä.
Ja minä. Minä taidan nyt syödä iltapalaksi omenapiirakkaa ja mennä sitten nukkumaan. Oli hyvä päivä.
