Eilen
Näin loikkaavan kalan Aurajoessa. Se sai minut hihkaisemaan förillä ja ihmettelemään, miten kaikki muut suhtautuivat siihen niin tyynesti. Se oli kala! Ja isokin vielä! Tajuatteko? Soitin sitten Jaakolle, jonka kanssa sain jakaa tämän luontokokemuksen.
Hain voimaa hengityksestä pilatestunnilla. Tunnin jälkeen hytisin ja tunsin oloni kummalliseksi.
Poljin vastavirtaan. Kaikki muut olivat menossa sotaveneitä katsomaan. Minä menin omieni luokse. Ja sinne jäin.
Söin pihviä ja porkkanaa. Illalla tein omena-mascarpone-keksi-juttuja. Oli hyviä ja teen uudestaankin.
Istuin saunanlauteilla lukemassa ja yritin heittää löylyllä itseni lämpimäksi. En onnistunut.
Ihmettelin kun eräs ei meinannut millään nukahtaa. Hassuttelin ja höpöttelin.
Nukkumaan menin tukkoisena.
Yöllä tajusin, että maito on loppu.
Ihania mietelmiä. Juuri tuollaista, laidasta laitaan, tämä elämä on.
VastaaPoistaOlisitpa tullut moikkaamaan messuilla. :-) Itse en varmaan tunnistanut sinua?
Ja minä näin teistä unta yöllä! Tai ainakin sinä olit siinä ja minä tulin Turkuun ja tuhisin että kyllä Turku on muuten kiva mutta kun se on Turku :D Ja sitten oltiin (yhteensä 5-6 ihmistä) Bossaliinassa syömässä omia outoja eväitä ja itse nirsona maistoin muiden eväistä vain jotain kanapaloja ja kun joku huolestui olenko saanut syödäkseni tiuskasin vihaisesti että katsos kun minä olen tällainen yleisnirso. En tiedä nukuinko huonosti vai miksi olin unessa niin pahalla päällä, aamulla se vain huvitti :D
VastaaPoista