ryhdikkyyttä

Nuukahtanut olo kaipasi kipeästi piristystä ja ryhdikkyyttä.

Enpä muista koska olisi viimeksi ollut näin lyhyt tukka. Tykkään, ainakin nyt kun en ole vielä nukkunut tai käynyt suihkussa sen kanssa.

jul

Joulu tuli tähän huusholliin jo lokakuun viimeisenä lauantaina.

Nyt kun ulkona vihmoo en-muista-monettako-päivää-jo vettä, on ihan kiva, että kotona on paljon lämpöisiä asioita, kynttilöitä ja pehmeyttä. Tänään ompelin uudet verhot, jotta kohmeinen ulkoilma pysyisi vielä paremmin poissa sopestamme.

Enää kolmisenkymmentä päivää joululomaan...

kultur

Olen nyt tehnyt viimeinkin jotain muuta kuin ärhennellyt koulutehtäville.

Perjantaina olimme opiskelijaporukalla Turun kaupunginteatterissa katsomassa Ronja Ryövärintytär -näytelmää. Tykkäsin erityisesti lavastuksesta ja puvustuksesta. Näytelmässä oli myös erityisen hieno kettu ja ihana etutukkaansa pörhäyttelevä hevonen. Lastennäytelmä ei unohtanut aikuisiakaan kun turkkulaiset kakkiaiset nousivat ylös koloistaan ihmettelemään "kuin se ny semmottis".

kuva täältä

Vuosipäiväämme juhlistimme elokuvalla ja illallisella. Elokuvaksi valitsin Sam Mendesin Kohti Uutta, joka jotenkin sopi kivasti tilanteeseemme.

Tykkäsin elokuvasta ihan hirveän paljon! Nauroin ja itkin..ja elokuvista astuimme molemmat ulos hymyillen. Vielä monta päivää muisteltiin hassuja kohtauksia..

kuva täältä

Lauantaina kevensimme stressiä juhlimalla pikkujouluja perinteisin menoin puuron, piparkakkujen ja joululaulujen kera. Oli hauskaa leikkiä joulun tunnelmaa ja unohtaa hetkeksi kaikki presentaatiot ja tutkimukset ja ryhmätyöt ja teknisen raportit. Tänään on ollut paljon parempi mieli ja olo, kyllä se hyvä seura vaan tekee hyvää.

sokeria ja hattaraa

Siitä on kohta prikulleen kuusi vuotta kun yksi tyttö kysyi yhdeltä pojalta, että alakko oleen. Jos ei nyt ihan kirjaimellisesti näin homma mennyt niin melkein kuitenkin. Kaukosuhteilun takia epävarmalta näyttävä tulevaisuus sai molemmilla pupun pöksyyn, mutta onneksi tyttö oli reipas ja rohkea päätti kysyä. Oli siinä kuitenkin jo kesästä asti tykkäilty ja hempeilty ja viikonloput vietettiin yhdessä. Kyllä se poika sitten alkoi oleen tytön kanssa (vaikka antoi odottaa julman pitkään vastaustaan!) ja on se vieläkin.

Mitä kuuteen vuoteen mahtuu?

Siitä melkein puolet on asuttu erillään kohtalon sanelemien syiden vuoksi. Ei se pahaa suhteelle ole tehnyt, mutta olen kyllä onnellinen siitä, että viimeiset vuodet molemmat ovat pysyneet saman katon alla ja ihan samassa kaupungissakin. Toisaalta oli hyvä, että kumpikin harjoitteli itsenäistä elämää itsekseen ennen kuin pääsimme asumaan samaan kotiin.

Yhdessä ollaan asuttu kolmessa eri asunnossa ja nyt on menossa neljäs, josta toivottavasti ei tarvitse hetkeen muuttaa. Saman katon alla asuvat myös ihanat nelijalkaiset muksumme.

Olemme matkustelleet yhdessä, ja vaikka nämä lainat pitää jossain vaiheessa maksaa pois, on se ollut sen arvoista. Matkustaessa toisesta oppii ihan uusia asioita. Yhtenä tärkeimmistä matkoista tietysti extempore New Yorkin -matka, jossa pistettiin sormukset sormiin.

Mutkia on ollut.. (Toinen meistä on välillä vähän liikaa tulta ja tappuraa.) Molemmat ovat tehneet virheitä, mutta ne on aina puhuttu läpi ja selvitetty. Omat typeryydet on myönnetty ja pyydetty anteeksi. Huonoina aikoina on annettu aikaa suhteelle ja hoidettu sitä, niin että risukasoista on päästy ylös.

Tänä vuonna on tapahtunut paljon hyvää. Naimisiinmeno toi ihanan tunteen, ja vaikka se ei arkea muutakaan, niin kyllä se jotain muuttaa kuitenkin. Olen niin ylpeä kun voin sanoa, että olen vaimo ja kun puhun miehestäni. Olemme jotenkin enemmän perhe nyt.

Ja perheestä puheen ollen..

Tässä myös syy blogi-hiljaisuuteen.. Päivät ovat täynnä opiskelua ja koti sotkuinen, vaatteet tyhmiä ja olo väsynyt. Ja jotenkin on tuntunut, että kaikki muu kerrottava on toissijaista tähän asiaan verrattuna. Heti kun kiireet helpottavat (jouluna, hah) ja koti järjestäytyy, niin alan osoittaa enemmän huomiota tälle blogille..

Tästä asiasta tuskin tullaan paljon puhumaan tämän blogin puolella. Vauvahöpinää varten on Kirpeää-blogi, joka ei ole kaikille avoin. Ihan mielelläni kuitenkin kutsun sinne lisää lukijoita, jos jotain kiinnostaa lukea odotusajan kummallisuuksista. Tämän tekstin kommenttilaatikkoon voi pistää pyynnön sähköpostin kera.

onni on...

Kiire, stressi ja ahdistus..

Kaiken keskellä onnelliseksi tekee..

värikkäät lehdet maassa, ilmassa ja puussa

oma tekemä maailman pehmein ja ihanin kaulaliina

puhtaat lakanat

se, jonka kanssa tässä kuvassa ollaan ihan alkutaipaleella vasta

ps.

Huomasin juuri, että sivupalkin toivomuslista on melkein täytetty. Voitaisiinko korjata ainoa puuttuva asia?

Ja tarkoittaako tämä nyt sitä, että pitäisi alkaa miettiä uutta listaa?

uuvuttaa

Kun kalenteri näyttää tältä..

....kotona näyttää tältä...

Ja allekirjoittanut näyttää tältä...