Viimeinen viikko lomailua. 

Olen tässä kypsytellyt yhtä opiskeluihin liittyvää päätöstä, joka tuntuu suurelta, mutta tekee olon kevyeksi.  Se se kai on tärkeintä, että on hyvä olo ja hyvä olla. Tällä viikolla käydään hakemassa uudet tarrat kortteihin (kuudennet sellaiset, kääk) ja haetaan kirjastosta luettavaa. Tahti muuttuu, mutta haluan edelleenkin pitää sen tällaisena, leppoisena. Nyt viimeistään pitäisi opetella tekemään asiat ennen viimetinkaa. 

Tämän voimalla jaksaa tentteihin lukea:

BANAANILEIPÄ

Tee 1 ½ kertaisena, niin sopii hyvin uunipellille!

100g voita ja 2,5dl sokeria hierotaan yhteen.

(Itse käytin tavallisen lisäksi ruskeaa sokeria.)

Lisää seokseen kaksi munaa yksi kerrallaan.

Sekoita yhteen 3dl jauhoja (itse korvasin osan vehnäjauhoista spelttihiutaleilla), 1,5 tl leivinjauhetta, vaniliasokeria ja 0,5 tl suolaa.

Lisää jauhoseos edelliseen.

Muussaa 2-3 banaania + kahvikupillinen (tai sen verran kuin kaapista löytyy) pähkinärouhetta/mantelirouhetta/taloussuklaata tms.

Lisää banaanimössö edellisiin. Jos taikina on kamalan paksua niin lisää siihen vähän (noin 4 teelusikallista) maitoa/kermaa/mehua.

Kippaa ja levittele taikina uunipellille. Paista 250 asteessa noin 15min.

Älä säikähdä, ei sen kuulukkaan nousta kovin korkeaksi. Oma leipäni taisi olla n. 1,5cm korkea.

Tämä on siitäkin kiva ohje, että mukaan voi heitellä kaikenlaista ja laittaa sen verran banaaneja kuin pöydälle on jäänyt. Säilyy pehmeänä ja mehukkaana ihan pöydälläkin folioon käärittynä, voi pakastaa ja on kuulemma erinomaista retkievästä - suoraan pakkasestakin mukaan otettuna.

fun club

Viime päivien ilonaiheita on paljon enemmän kuin nämä neljä. 

• Olen maustanut jugurttia ja tehnyt ruokaa. 
• Olen järjestellyt kaappeja ja päästänyt irti paljosta painavasta. 
• Olen ostanut alennusmyynneistä loppuelämänlompakon ja Kertulle isompia vaatteita. Muru on nyt 6630g ja 63cm. Tissiaika on vähentynyt ja pulloaika lisääntynyt, en tiedä onko se hyvä vai huono. 
• Tilasin uudet sohvatyynynpäälliset ja suunnittelin muutoksia. 
• Ollaan puhuttu paljon kaupungeista, taloista ja lainoista.
• Ollaan nukuttu kellarissa, kunnes sielläkin oli niin kuuma, että oli parempi palata yläkertaan. Siellä sentään ilma kulkee ainakin vähän.
• Olen saanut yhden neulomisprojektin melkein loppuun ja saan kohta aloittaa uuden. Olen siitä innoissani! 
• Liityin jäseneksi ja tänään aloitan taas jotain mitä ei olisi kannattanut lopettaa.

Kalenterissa ei riitä aika kaikelle kivalle tekemiselle ja olemiselle. Haluaisin mennä sinne ja tänne, tämän ja tuon kanssa. 

Kohta pitää palata opiskeluihin, avata kirjat, kirjoittaa lukujärjestyksiä, suunnitella, lukea, edetä. En jaksaisi vielä.

huh hellettä

On liian kuuma uudelle kevätpipolle, liian kuuma vaunuihin ja liian kuuma nukkumiselle. Onneksi tänään on jo viileämpää ja täällä on kurottu hellepäivien univelkaa kiinni. 

Päiväunet maistuisivat minullekin, vaan en taida malttaa nyt. Tänään oli viimeinen tentti ja tutkimusraportin palautus ja nyt alkoi loma! Haluan lukea rästiin jääneet lehdet, siivota vaatehuonetta, imuroida, tehdä listoja ja ja ja...

Ihanaa katsoa kalenteria, jossa seuraavien viikkojen kohdalle on merkitty neuvolan lisäksi kampaaja, kynsihuolto, kesäretki Raumalle ja nimijuhlat. (Ainahan voisi tehdä kesätenttejä, mutta tämän lukuvuoden jälkeen olen kyllä lomani ansainnut!) 

Ihanaa viikonloppua ihan jokaiselle!

huoletonna

Aamubussissa pelottava mies, yliopistolla turhantuntuisia asioita. Eikä edes hernekeittoa, vaikka on torstai! Kotimatkalla pelottava vihainen nainen huusi, että minulla on höyheniä päässä. Ehkei ollut niin kaukana totuudesta. Ompelukone meni huoltoon. Eikä palaa ehkä koskaan.

Ja sitten..ihana pumputus täyttää huoneen.

Masussa kaikki hyvin.

Hetken huoletonna.

Laitoin miehen t-paidan päälleni. Kannoin untuvapeiton sohvalle. Katsoin lempiohjelmia. Nukuin  rajoittamattomat päiväunet. Söin uuninlämpöisiä karjalanpiirakoita.

Ihan hyvä jo.

Aamulla liukastelin lumihangessa, siristelin auringonpaisteessa ja sain yllätysvieraan.

Päivällä olin pitkästä aikaa yliopistolla. Söin puuroa ja jutustelin mukavia.

Ostin suuren kassillisen vanulevyä ja muuta pehmoista. Huomenna ompelukone taas surraa.

Nauroin paljon. 

Laskin viimeiset matematiikan ennakkotehtävät.

Nyt illalla pää on täynnä ideoita ja ajatuksia, mutta suu käy jo haukotukseen. Keho on kaivannut peiton alle jo kuudesta saakka, vaan tässäpä kökötän inspiraatioiden ympäröimänä. Hetki vielä, sitten kipuan petiin.

Arki

Tänään se alkoi. Arki.
Onneksi alkoi suht leppoisasti ja mukavassa seurassa.
Silti mieluummin jatkaisin hitailua, jonka makuun pääsin joululomalla.

raitoja

Viime päivien aikana olen pistänyt nenäni ulos ovesta ehkä kolme kertaa.

Tuloksena sisällä nyhjöttämisestä on:

lakatut varpaankynnet

yksi puntti

ranteiden lämmittimet kevään kuvailuun

pääkopassa kelluvat, toisiinsa sekoittuvat tiedot Aasian uskonnoista

monta ideaa

univelasta huolimatta rentoutunut mieli

Tänään on pakko pukea päälle jotain muuta kuin pyjama.

tänä vuonna...

Viimeisessä kuvassa näkyvä, Turun Taideakatemialta saatu postikortti kiteyttää sen miltä toivon, luulen ja odotan vuoden 2010 näyttävän..

Kuten Niina, minäkään en halua kirjoittaa lupauksia.. Tässä siis aikomuksia, toivomuksia ja pyrkimyksiä vuodelle 2010. Osa aikomuksista on kyllä pakon sanelemia juttuja, sillä ihan samalla lailla en voi elämääni jatkaa... positiivisessa mielessä.

Aion tehdä enemmän ruokaa kotona.

Minun on pakko alkaa syödä taas kasviksia.

Yritän katsoa tv:tä vähemmän. Ja kuluttaa siitä jäävän ajan lukemiseen, neulomiseen, ompeluun...

Aion jäädä mammalomalle maaliskuun alussa.

Yritän stressata vähemmän opiskeluasioista, sillä pian on tärkeämpääkin ajateltavaa.

Aion pyytää apua, kun sitä tarvitsen; sen sijaan, että kiukuttelisin yksin ongelmieni kanssa.

Aion olla hyvä vaimo ja äiti.

Yritän olla hyvä ystävä ja toivon, että ystävät ymmärtävät uudenlaisen elämäntilanteeni.

Yritän elää hitaammin ja nauttia tästä hetkestä.

Aion käydä Suomenlinnassa ensimmäistä kertaa elämässäni.

Yritän ehtiä taidenäyttelyihin enemmän.

Kannan kameraa mukanani enemmän.

Siivoan ja järjestän kaapit.

Keskityn ja kuuntelen paremmin.

Pyrin olemaan kärsivällisempi ja armollisempi itseäni kohtaan.

Viime vuonna..

Tammikuussa vietin ihania polttareitani...

...ihastelin satumaista kirkkoa kotimatkalla...

...ja kävelin talvimyrskyssä kotiin Vuokka Hovatan keikalta..

Helmikuussa sain vihdoinkin pukeutua valkoiseen...

... ja sanoa 'tahdon' rakkaimmalleni.

Helmikuussa häämatkailimme Prahassa ja söin aika paljon kakkua.

Huhtikuussa sain ihanan vieraan pariksi yöksi...

...ja aloitin työt torilla.

Toukokuussa alkoi hyvästien jättö aikkulalle.

Juhannuksen vietin Mikkelissä, ihanassa Raitarannassa.

Heinäkuussa värjäsin hiukseni tummiksi...

(kuva: niina)

...vietin mukavan päivän ystävien kanssa...

(kuva: niina)

...ja muutaman helteisen päivän Tallinnassa.

Heinäkuussa katselin suuria veneitä ja mietin suuria asioita.
 

Elokuussa tein kesäretken Helsinkiin ystävän kanssa.

Syksy oli tätä...

..mutta onneksi myös tätä:

Joulun odotuksen aloitin marraskuussa...

...marraskuussa leikkasin polkkatukan.

Joulukuussa vein murun yllätys-synttäriretkelle Tampereelle...

...ja vietin lumisen, mutta silti ihanan lämpöisen joulun perheen kanssa.

Huh, alkoi oikein hengästyttää..mitä kaikkea sitä ehtii vuodessa tekemään..

Tämä vuosi tulee olemaan erilainen.

Ne pussaa!

Epäilyistäni huolimatta hyasintit puhkesivat kukkaan ja intoutuivat joulun kunniaksi näin helliin tunnelmiin.

Voisin itsekin parit pusut pusuttaa, sillä tänään iltapäivällä alkoi syksystä asti odottamani joululoma. Seuraavan kerran palaan yliopistolle vasta ensi vuonna! Tämä nyt ei tietysti tarkoita sitä, ettenkö raahaisi paria tenttikirjaa mukanani lomaillessani.

löhö

Näin rennosti meillä vietetään itsenäisyyspäivää. Sohvalla untuvapeiton ja tyynyjen keskellä. Löhöilyä vähän häiritsee painava tenttikirja, jota ei saa pidettyä kädessä mitenkään mukavasti..

erittäin vakavasti otettava tutkielma luentosaleista ja kirjastojen lukupaikoilta

Seuraavat henkilötyypit perustuvat tositapahtumiin (nimet muutettu) ja edustavat lajinsa tyypillisiä ominaisuuksia. Tämä tutkimus on tehty noin viiden yliopistossa vietetyn vuoden kokemuksella. (Tutkija myöntää itsekin toimivansa silloin tällöin alla esitellyillä tavoilla.) Mahdollisen jatkotutkimuksen aihe liittyy bussipysäkeillä ja busseissa tavattaviin ärsytystä kirjoittajassa aiheuttaviin tyyppeihin, mm. Kuulovaurio-Kalle, ja Sylky-Simo.

Purkka-Pekka pitää huolta hampaistaan, välttää eroosiota ja happamien röyhtäysten tuhoja tekevää voimaa, syömällä purkkaa. Pekan äiti (tai opettaja) ei ole kuitenkaan koskaan opettanut, että ruoka suussa ei saa puhua. Eikä purkkaa syödä suu auki. Kannatan hyvää hygieniaa ja raikasta hengitystä, mutta en koe tärkeäksi tietää kuinka hyvin Pekka saa purkan kiertymään kielensä ja hampaidensa ympärille, tai kuinka monta palaa purkkaa hän on tällä kertaa suuhunsa pistänyt. Voi tietysti olla vaikeaa koordinoida suun kiinni pysymistä ja pureskelua samaan aikaan (varsinkin jännittävillä luennoilla), mutta Pekka pliis kokeile. Huomaatkos, purkka ei mene väärään kurkkuun, vaikka pitäisit suusi kiinni sitä jauhaessasi. Ja happikaan ei lopu.

Rytmi-Roopella on rytmi veressä ja kynä/viivotin/ihan mikä vaan rytmikapulaa muistuttava esine kädessään. Onhan se varmasti omaa lukemista jäsentävää, kun rytmittelee alleviivausten välissä sambarytmejä pöytään. Naputtelu, napsuttelu ja tömistely on ehkä Roopen stressireaktio ja selviytymiskeino tenttikaaosta vastaan. Ja tietysti hyvä keino eliminoida vastustajat. Vieressä tai vähän kauempanakin lukevalta kun katkeaa ajatus/lause/ihan mikä vaan aina kun jostain alkaa kuulua parhaimmassa tapauksessa koko ajan nopeutuva komppi. Ja hetken päästä katkeaa myös pinna.

Kaksi viimeistä liittyvät aina ajankohtaiseen flunssa-teemaan.

Köhä-Kirsti köhii vähän ja useasti. Sillä tavalla, että tekisi mieli ystävällisesti koputtaa olkapäähän ja kehottaa yskäsemään kerran oikein kunnolla. Yksi kunnon rykäisy on hermoja säästävämpää toimintaa kuin jatkuva pieni ja sievä köhiminen.

Räkä-Raijalla ei ole nenäliinaa. Raija siis vetää räkää kohti poskionteloitaan, jotta tenttikirjat säästyisivät. Tätä tapahtuu melkein yhtä usein kuin Köhä-Kirstin köhinää ja joissain tapauksissa nämä kaksi yhdistyvät ihanaksi flunssa-sinfoniaksi. Kirstiin verrattuna Raija ei ole niin ärsyttävä kanssalukijoilleen, mutta ällöttävyyskategoriassa Raija pesee kaikki muut mennen tullen. Jostain syystä lukijan mieli harhautuu rään ihmeelliseen maailmaan sen sijaan, että omassa opuksessa oleva tieto tarttuisi muistiin.

DIISAIN OUTI!

Okl:ssä pääsee tekemään kaikenlaisia mukavia asioita. Ja näitä alla olevia mukavuuksia olen hiki otsalla ja tippalinssissä nikkaroinut. 

TADAA! Hämmästykää!

Kynttilänpidike, joka pysyy melkein hyvin pystyssä ja on melkein paloturvallinen. Suunnittelupaperiin oli piirretty jotain ihan erilaista, mutta diisainerimme joutui luopumaan suunnitelmistaan materiaalin paineiden ja painostuksen edessä. Se mikä näyttää helpolta, ei ole sitä. Tuollaiset mutkat sain aikaan tuskalla ja kiukuttelulla. Mainittakoon vielä, että mutkien vääntelyn lisäksi työ sisälsi pistehitsausta ja pop-niittejä.

Laatikko, jonka lähtöpisteenä oli tikkuinen mäntylauta. Kolmen tunnin kylmällä hiellä maustetun sahauksen jälkeen kädessä oli neljä laudan palasta. Ja siitä sitten ohjeiden mukaan eteen päin. Ai mitkä ohjeet? Ai mitä mun pitää tehdä? 

Huomatkaa nyt sitten, että kannessa on aivan ihastuttava kuparipakotus, johon ihan itse diisainattiin punsselitkin. Siis punsseli on sellainen metallitikku, joka karkaistaan ja sitten sillä naputellaan kuvio. Tässä vaiheessa diisaineri oli vielä ihan tyytyväinen ja naputteli iloisesti eteen päin. Valitettavasti edessä oli elektroniikka-osio ja itkupotkuraivari. 

Niin, laatikkoon piti siis laittaa iloisesti vilkkuvat ledivalot (ja summerinkin sai laittaa jos tykkäsi). Ja ledien värivaihtoehdot olivat jouluisesti punainen ja vihreä. Tässä vaiheessa diisain-prosessi meinasi tyssätä lopullisesti. Väännä itse laatikkoa monta tuntia ja haaveile kauniista petsiväreistä ja taidokkaista kuparipakotuksista ja asettele sitten kivasti vilkkuvat vihreä-punaiset ledivalot sinne laatikon sisälle. Ja summeri vielä kaupan päälle.

Diisainerimme kypsytti ajatusta päässään ja pääsi lopulta sopuun lediensä kanssa. Kun kerran kannessa on leppis niin laitetaan sisälle sitten lehti, ja ne kivasti vilkkuvat ledit siihen sitten. Viimeistelyssä kului melko paljon kuumaliimaa, mutta laatikko tuli valmiiksi. Ja leditkin vilkkuvat. Jos patteri loppuu, niin sitä ei valitettavasti saa vaihdettua. Koska tavallaan se saattaa olla liimattu kiinni.

Rasia on funktionalismista kaukana, joten rakkaat lukijat: keksikääpä laatikolle käyttötarkoitus! Diisaineri tulis aika onnelliseks ja pienet ledit alkais vilkkuun sen päässä(kin).