Kerttu maalasi tänään omin sormin mustikkapuolukkasoseella. Se oli kaunista katsottavaa. Lapsi keskittyi ja nautti selvästi! Ei edes pistänyt sormiaan suuhun. Paitsi sitten kun paperi oli jo viety kaapinoveen kuivumaan. Jotenkin sitä sosetta oli varpaissakin ja niitä oli vauvan mukava mussutella vaipanvaihdon yhteydessä.
Muuten en sotkusta tykkää, mutta tuollainen lapsen luova-sotkeminen on ihanaa. Ei haittaa yhtään! En haluaisi olla sellainen hyssyttelijä-äiti, että varo nyt ettet riko ja sotke ja niin edelleen. Haluan olla majanrankentelija-äiti, joka makaa mahallaan hiekkalaatikolla lasten kanssa. Siinä on minulle haastetta.
Täällä meillä on nyt kamalan sekaista. Ollaan tultu ja menty, pyykkiä on sata kiloa ja purkamattomia laukkuja ainakin saman verran. Päreet palaa koko ajan. Yritän kyllä välittää vähemmän siisteydestä ja ottaa rennommin. Jotenkin vaan huushollin järjestys tuntuu olevan suoraan verrannollinen pääkoppani järjestykseen.
Niin tuttua!En ihmeemmin pidä siivoamisesta mut siistiä pitäis silti olla.Odotahan kun Kerttu alkaa kantaa lelujaan joka nurkat täyteen..Unto siivoaa leikkinsä suht hyvin,useamman pyynnön/käskyn jälkeen useimmiten mutta kuitenkin.Mitä sotkuisempaa sitä kireämpi olen.Just koitin olla katsomatta senkin päällä makailevaa pölymattoa..Eikä helpota ettei mies koe pientä pölyä nurkissa ongelmaksi,siivoustahdiksi riittäisi kuulemma kerran kahteen viikkoon.Hoh hoh joo.Ja inhoan hiekkaa.Sitä miten se pölisee,rasahtelee hampaissa,rapisee jalan alla lattialla.Hiekkateistä kyllä pidän ja hiekkapohjasta järvessä mutta muualle älköön hiekka tulko.En siis makaa hiekkalaatikolla.Majoja rakennan mutten ole mukavuusalueellani siinäkään kun sohvatyynyt,täkit ym. on kasassa keskellä olohuonetta.Yritän kuitenkin,kauheeta jos lapsilla olis niin takakiree äiti ettei mihinkään sais koskea.Liikaa kyllä varoittelen tippumasta,kaatumasta,kaatamasta maitoa.
VastaaPoistaMinusta tuntuu ihan samalta. Täälläkin on kamala kaaos, kun en puolikuntoisena jaksaisi sen vertaa siivota. Mutta sotkussa en viihdy ja voi hyvin, vaikka kuinka yrittäisin olla niin välittämättä. Majoja saa meilläkin rakentaa, mutta sormivärejä en vähään aikaan jaksa kaivaa esiin :)
VastaaPoistaRimpsukaisa: Ihana kuulla, etten ole ainoa puol-takakiree :) Kyllä tässä on opettelemista. Meilläkin mies viihtyisi ihan hyvin pölyn ja sotkun keskellä..mutta olen kai sen verran pimahdellut näiden vuosien aikana, että on alkanut ihan kohtuu hyvin siivoileen..tai ainakin huomioimaan sen, että minä en pysty olemaan jos on kamalan likaista. Ennen Kerttua ja ennen kun olin raskaana pidin kunnon siivouspäiviä ja puunasin koko asunnon. Nyt sellaiseen ei ole aikaa. Siispä pyörin joka päivä rätti kädessä siellä sun täällä ja teen puolivalmista. Ja sekös sitten kiukuttaa kun ei saa kunnolla tehdä. Mutta siis matkalla rennompaan eloon olen..
VastaaPoistaPauliina: Minäkään en sotkussa voi hyvin... jonkin aikaa pystyn olemaan välittämättä, mutta yleensä se kostautuu sitten myöhemmin kunnon kiukuttelulla. Ihan tyhmää kyllä. Ehkä sekin on jo puolimatkaa, että tiedostaa tämän jutun..sitten sitä voi vähän yrittää muuttaa..
Paranemisia!
Hei! Onpa kiva kun tulit takaisin, vasta nyt huomasin. Tuo synnytyspostaus on aivan ihana, niin aito ja kaunis, kiitos kun kirjoitit sen. Ja kiitos myös ihanasta blogista!
VastaaPoista- Karoliina
Tiedän tunteen. Tahtoisin kyetä katsomaan sotkukasoja, niitä joka paikkaan kertyviä pinoja, väärässä paikassa olevia tavaroita, pyykkikasoja ja sitä kaikkea sellaista arkiroinaa rennommin, olisi ihanaa jos voisinkin suhtautua kaikkeen siihen tyyliin "tällaista tämän elämän kuuluukin olla". Mutta heti kun väsyttää, on nälkä tai joku muu asia nyppii, alkaa joka ikinen sotku nyppimään. Ihan mälsää. Ja minustakin olisi kiva olla majanrakentelijaäiti. Katsotaan, ehkä tässä elämässä voi vielä vaikka oppiakin jotain uutta.
VastaaPoistamulla on tuo sama "ongelma". kun on kämppä kaaoksessa en pysty keskittymään mihinkään, tuntuu että se sama kaaos valtaa pään.
VastaaPoistanytkin pitäisi tehdä vähän irjotushommia, mutta se on edes tiskattava ensin ja pistettävä ympäriinsä lojuvat vaatteet koneeseen..
Aika mahtava maalaus! Minä tunnustaudun saman diagnoosin kantajaksi. Jos kämppä on sotkussa, mikään ei suju. Ja muutossa kämppä on ollut tosi pitkään sotkussa, joten vähän vaikiaa on ollut. Vieläkin ne klassiset listat puuttuu eteisestä, joten olohuoneessa on kunnioitettava määrä työkaluja levällään. Huhuh!
VastaaPoistaMinustakin oli muuten aina kiva, kun lapset maalasi, paitsi kerran, kun esikoinen maalasi omasta mielestään hienon taideteoksen seinään.
Karoliina: Kiitos itsellesi kauniista sanoistasi:)
VastaaPoistaMaiju: Just niin! Ja mälsää tosiaan :( Olis niin kiva olla sellanen huoleton ja boheemi:)
outi: ongelmapa hyvinkin:) minulla on isomman jutun kirjoitus edessä ja aamulla järjestin itselleni työpisteen sellaiseen paikkaan, että sotkut ei hypi silmille. ikkunalaudalle :)
kirjailijatar: No eiks ookkin! :) Ja kyllä se siitä..vaikka sitten kyllä jos hommat kasaantuu niin ainakin minä meen ihan lukkoon enkä saa mitään aikaseks.. kauankohan noi puhtaat lakanatkin on tuolla keinutuolissa odotelleet viikkaajaansa..puuh ja plääh.