Sain tänään halauksen matkalla luennolle. Tuntui kivalta. Ei olla nähty tämän henkilön kanssa vuoteen ja nyt sattumalta törmättiin.
Mietiskelin iltakävelyllä ystävyyttä. Se on hassua, että joihinkin törmää koko ajan ja joitain ei näe, vaikka kuinka yrittää. Mietin sitäkin, että ystävyyssuhteita pitäisi ihan tietoisesti hoitaa ja pitää yllä.
Olen varmaan ihan kohtuu hyvä ystävä. Ainakin yritän soitella ja kysellä mitä kuuluu. Olen kyllä aika erakkokin, joskus en vaan kaipaa ketään muita kuin nämä täällä kotona. Kertun syntymäkin muutti paljon. Toisista tuli läheisempiä ja toiset tuntuvat katoavan koko ajan kauemmaksi. Kai se on ihan luonnollista.
Kärsin kroonisesta ystävänpuutteesta. Kaipaan ympärilleni samoilla langoilla kulkevia. Sellainen olisi kivaa, että voisi vaan mennä kylään pullapussin kanssa ilman suuria järjestelyjä.
Paras ystäväni on J. Pisimmän aikaa olen ollut ystävä Niinan kanssa. Ja on minulla muitakin ihania, pusut teille!
Vanhemmaksi tulo muuttaa kyllä paljon.Ystävien kanssa joilla itsellään on lapsia on helppo olla,on samanlainen arki jota ei enempiä tarvitse selitellä.Sitäkään ettei tule nähtyä niin usein kuin ennen,toiset äidit tietää mitä on väsymys ja lasten pakkaaminen kyläreissuun,päiväuniaikojen yhteensovittaminen ja vauva joka huutaa kaikki automatkat.Ystävät joilla ei vielä ole lapsia on ihan yhtä rakkaita kuin ennenkin mutta muuttuvat ehkä hiukan etäisemmiksi.On varmaan hankala ymmärtää ettei aina ole omasta halusta kiinni kuinka menonsa järjestää ja että on pieni ihminen/ihmisiä jotka menevät kaiken muun ohi.Eihän sitä itsekään tiennyt mitä äitiys on ennen kuin sitä oli jokusen kuukauden harjoitellut.Vastaavasti itse ei enää muista miten viikonlopun riekkuminen baarissa väsytti vielä keskiviikkona ja miten työelämän haasteet tuntui maailman suurimmilta.Tuntuu välillä ettei ennen lapsia ole tiennyt mistään mitään :) Arvojärjestys,aikataulut elämä on niin erilaista eri vaiheissa että luulen että ystävyydelle suurimpia koetinkiviä on vanhemmaksi tulo.Uusiin puolisoihin voi tutustua ja aikaa viettää kuten ennenkin mutta isommalla porukalla.Lasten ollessa kuvioissa tapaamiset siirtyy väkisinkin lasten ehdoille.Onneksi omat ihanat on pysyneet vaikka harmillisen harvoin joitakin näenkin.Näistä asioista on keskusteltu,siitäkin miten sinkku kadehtii perheellisen näennäisen täydellistä elämää ja se perheellinen haikailee sinkun vapautta :) Joidenkin kanssa välit haalenee mutta toisten kanssa on sama onko edellisestä tapaamisesta viikko vai pari kuukautta,yhteinen sävel löytyy heti.
VastaaPoistaRimpsukaisa: Ihan totta joka sana! Kun lapsi syntyy niin koko elämä jotenkin kiepsahtaa ympäri.. Ja itsekin muuttuu. Nyt olen ensimmäiseksi äiti ja sitten vasta jotain muuta. Ennen olin vaan Outi :) Että ei ole ihme kun ihmissuhteetkin muuttuu.
VastaaPoistaYstävyyssuhteet muuttuvat vuosien myötä. Kun saa lapsen, tuntuvat ehkä ne ystävät läheisemmiltä, joilla on myös lapsia. Asia on on niin suuri, että se yhdistää. Ja toisaalta, kun lapset ovat pieniä voi myös olla vaikeaa löytää aikaa olla ystävien kanssa, niidenkään, joilla on myös lapsia. Mutta tosiystävät säilyvät, vaikkei heitä näkisi aikoihin. Jotenkin sitä aina vaan jatkaa siitä, mihin on jäänyt.
VastaaPoistaOlen muuten aina ihaillut tuota taloa, se on mielestäni yksi tämän kaupungin kauneimmista :)
Mäkin olen miettinyt tyttösen synnyttyä ystävyyttä. Ehkä sen takia, että nyt on "aikaa". Tiedän olevani huono ystävä. En ole kovin sosiaalinen ja työni on sosiaalisuutta vaativaa, joten en jaksa pitää hyvin yhteyttä. Ja olen huono tutustumaankin. Mutta onneksi on joitain, jotka kulkevat rinnalla kaikesta huolimatta.
VastaaPoistaOlen huomannut kaipaavani juuri tuollaisia ystäviä, joiden luokse voisi mennä pullapussi mukanaan. Ystäviä, jotka olisivat lähellä ja samalla aaltopituudella.
Aikuisena ystävystyminen on vaikeaa. Lapsena vaan saattoi mennä kysymään, että leikiksä mun kanssa. Ja sitten seuraavana päivänä soittamaan ovikelloa, että tuutko taas.
Nyt sitten käytän nettiä ja blogeja ystävien korvikkeena. Melkein tuntuu, kuin olisi oikeita ystäviä.
Hauskaa, kuvasin sattumalta saman talon melkein samana päivänä, mutta iltavalaistuksessa. Kaunis on!
VastaaPoista