raportti

Olen pitänyt taukoa blogimaailmasta, mutta nyt yritän (pienen painostuksen jälkeen) palailla maisemiin :)

Tähän mennessä kesällä ehtinyt tapahtua:

Vietin ikimuistoisen hauskan Juhannuksen ja enemmänkin jossain päin Saimaata. En nähnyt norppia, enkä Nestori Miikkulaista, mutta opin paljon kaikenlaista uutta. Pestinä kansityttö.

Samaisella Saimaan reissulla tutustuin Puumalan kauniiseen satamaan, terveyskeskuksen suljettuihin oviin, Palvelukeskukseen ja apteekkiin. Terveisiä niille.

Uin ensimmäistä kertaa elämässäni (kyllä!) meressä. Meri on ällöttävää suolaista kalasoppaa, mutta uskaltauduin pienessä ryhmäpaineessa (vaihtoehtoja ei ollut) uimaan. Meri oli lämmin mukava, mutta tykkäsin enemmän rantahiekasta ja pyyhkeestäni. Ja suosin edelleenkin järveä, jos jossain täytyy uida.

Sain kuulla, että saan pikkuveljen. Ei se haittaa, että sillä on neljä jalkaa, häntä ja paljon karvoja. 

Katselin yli kolmesataa juhannuskuvaa läpi, menin suihkuun ja päätin, että nyt vaihtuu väri. Saman päivän iltana olin vaihtanut väriä vaaleasta tummaksi. Tykkään, virkistävää.

Aloitin juoksemisen. Olen juossut kaksi kertaa tähän mennessä. Ja nyt sattuu jalkoihin. Lihaskipuun auttaa pizza, sipsit ja mansikka-vanilja-kiisseli.

Olen laihtunut ja lihonut kolme kiloa. Olen siis säilyttänyt tasapainon.

Siivosin vaatehuoneen, laskin kenkäni (34 paria, järkyttävää), hajotin lastulevyä, aivastelin nenä täynnä pölyä ja täytin taas yhden ikea kassin vaatteilla.

Kesällä tapahtumassa vielä:

Jatkan juoksemista. 

Matkustan.

Siivoan yläkerran kaapit.

Juhlin tärkeän ihmisen ensimmäisiä synttäreitä.

Ja varmaan aika paljon muutakin.

mietin tässä vähän kesää..

päänsärkyistä päivää..

Käytiin Jennin kanssa tiedustelemassa kirpputoripöydän varaustilannetta ja samalla tarkasteltiin (ja ihmeteltiin) tarjontaa.

Yhteensä alle kympillä mukaani lähti..

Puoli-rouheat pehmo-bootsit.

Pirteä, vähänliianlyhyt Mikki-teeppari.

Ja sitten nämä ihanat punaiset Palmrothin nilkkurikorkkarit, jotka valitettavasti ovat himpun verran liian pienet ja kuluneet. Hintaa oli hitusen verran päälle 4e, joten en voinut jättää näitä ostamatta. Korkolaput vaihtoon ja koeajelulle keväisille kaduille... Jos varpaani ovat eri mieltä kanssani, pistän nämä eteenpäin...(varauksia otetaan vastaan, kokoa siis pienen 38n verran) sniiff.

(kuvausassistentti taas paikalla..)

Nyt muffaria ja eläinshow, illalla tansseja ja reikiä seinässä.

shoes

Näin leppoisasti meillä vietetään sunnuntai-iltaa.

Teimme pitkän lenkin Aurajoen rantaa myötäillen ja kävimme koirapuistossa riehumassa. Sohvalla makaa siis kaksi onnellista, mutta väsynyttä pientä koiraa. Lenkki väsytti kyllä isommatkin, hangessa tarpominen oli raskasta! Katselen tässä Tansseja viltin alla; tuntuu taas siltä, että olen tulossa kipeäksi. Kumma juttu.

Tansseja katsellessa otin kuvia kengistä, jotka aion myydä kirpputorilla. Jos joku haluaisi napata ne ennen yleiseen myyntiin joutumista :) Saattaa olla, että pidän jonkinlaisen myyntitilaisuuden kera kakun ja kahvin joku ilta. Jos tuo vaatevuori pienenisi ystävien avustuksella ;)

Mustat vagabondit kokoa 38. Jalassa ehkä kerran, jostain syystä en vaan osaa käyttää näitä! Johtuu varmaan kärjen muodosta. Materiaali on mustaa satiinia, tai muuta kiiltävää.. Tulee mieleen smokki :)

Mustat X-IT-merkkiset korkkarit, ostettu dinskosta viime keväänä. Yhdet rippijuhlat nähneet, joissa totesin, että ovat liian isot :( Kokoa 38, mutta ilmeisesti hieman reilu sellainen.

Harmaat avokkaat kokoa 38, ostettu kirpparilta. En ole käyttänyt näitä(kään) ollenkaan.. Joku mättää.

Violetit mokkanahkaiset avokkaat, koko 39 (alunperinkin liian isot, miksi olen edes ostanut?).. Väri todellisuudessa vähän punaisempi kuin kuvassa. 

Jos joku nyt kiinnostui jostain popoista (joiden hintakaan ei päätä huimaa), niin sanoo vaan reilusti HEP. Saa myös kertoa mielipiteensä tästä vaateilta-ideasta!

Tänään olisi pitänyt lukea kasveja, mutta jaksoin katsoa ne läpi muutamia kertoja. Kävelyreissulla kuitenkin bongailin eri puita ja analysoin talventörröttäjiä J:n iloksi ja riemuksi. Oikeastaan oli tosi hauskaa huomata, että on oppinut jotain ja tuli katsottua luontoakin ihan eri tavalla. Kasvien lisäksi näin myös kivoja lintuja!

Opiskeluajan käytin blogin muokkaukseen, joka kärsii tällä hetkellä jonkinlaisesta identiteettikriisistä. Käytin kamalasti aikaa otsikkolaatikon kuvan muokkaamiseen ja tekstin lisäämiseen kuvaa ja kun se viimeinkin oli kiva ja yritin tallentaa niin eihän siitä mitään tullut. Jotenkin ne tiedostomuodot ei vaan menneet yhteen. YHYY! Nyt tarvitsisin jotain ihanaa data-ystävää, joka vähän auttaisi... 

Huomenna on tikkien poisto -päivä ja odotan sitä samaan aikaan innokkaasti ja kauhusta kankeana. Pelottaa, että käsi ei ole vielä parantunut ja, että ne pistää taas puudutuspiikin. Jos ja kun kaikki menee hyvin niin on se vaan ihanaa päästä suihkuun ilman muovipussia ja pystyä pesemään hiukset itse (pakko kyllä myöntää, että J on kehittynyt hurjasti puolessatoista viikossa hiustenpesussa).

Tikkien poiston jälkeen käyn ostamassa housukankaan kouluhommaa varten ja sitten suuntaan koululle luennoille (anteeksi Jorma jos myöhästyn vähän). Illalla luen kasveja (ihan oikeasti) ja jossain välissä myös taidehissan esseitä, joiden palautekeskustelut ovat keskiviikkona. Omani käsitellään vasta seuraavalla kerralla, mutta joudun/saan alustaa keskustelun erään toisen opiskelijan esseestä. Onneksi kyseessä on aikasta mainio kuva-analyysi, jota oli ilo lukea.

Tiistaina on sitten se kasvitentti, jännä nähdä miten menee. Riippuu ihan kuvista (ja niiden laadusta).. Kasvitentin jälkeen menen ensimmäiseen työvuoroon torille, saa tulla moikkaamaan :) Ja sitten alkaakin elämänkatsomustiedon tenttiin lukeminen. Kiireinen viikko tiedossa!

Nähdään pampulat!

rouva harjoittelua

Tänään.

Harjoittelen rouvaelämää. Päällä siis neuletakki ja klassisen sininen puolihame. Vaaleanpunaista neuletta lukuun ottamatta päivä oli harmaa. Harmaat sukkahousut ja harmaa takki. Mielikin on ollut harmaa ja toisaalta ajoittain myös ihan jotain muuta.

12 päivän päästä olen naimisissa. Toivottavasti myös selväjärkinen ja ehjinnahoin alttarille päässyt.

Vaikka naimisiinmeneminen on ollut hyvin tiedossa ja ajatuksissa jo pitkään, on se silti aika hassu ajatus. 

Niin ja tänään ei suinkaan ollut ensimmäinen harjoitus-rouvailupäivä. Olenhan viettänyt jo muutaman kesän kotirouvana, odottanut miestä kotiin höyryävien patojen kanssa. Ainakin se on ollut tarkoitus. Todellisuus oli ehkä jotain muuta.

Avioliitto on kiva asia. Ja häistä olen unelmoinut ihan aina. Tietysti pienenä tyttönä häät näki vain tilaisuutena käyttää ihanaa prinsessaunelmatyllikakkua päällä ja olla tähti ja stara ja nätti. Okei, vieläkin ajattelen niin. Mutta on häistä tullut esille vähän rumempikin puoli. 

Olen kuitenkin aika varma (ainakin toivon kovasti), että häistä tulen muistamaan päällimmäisenä asiana sen ihanan prinsessaunelmatyllikakun ja tietysti sulhasen.

Niin, että kyllä minä vielä nämä muutamat päivät kestän. Hammasta ja huulta ja vaikka nenää purren takaperin käsillä kävellen.

Harjoitteluun kuuluu myös hääkenkiin totuttelu. Ne on kyllä niin söpöt, että niillä kelpaa kopsutella ympäri kotia (tai ihan vaan istua sohvalla ja katsoa Gilmoren tyttöjä).

Kyseessä siis Minna Parikan Pollyt. Jotka muuten ovat uustuotannossa, kävin hypistelemässä niitä joulun jälkeen. nam